Pirkko Arhippa: Tii taa Taneli

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Pirkko Arhippa on kirjoittanut, voisipa sanoa melkein tehtaillut, dekkareita jo 1960­-luvulta alkaen – Tii taa Taneli on tässä sarjassa 35. romaani. Se sijoittuu tällä kertaa golfkeskus Merigolfin maisemiin Naantaliin. Eräänä aamuna kentältä löytyy ruumis; uhri, Jani Nuutinen, on omistajaperheen poika. Hän on ollut hyvännäköinen ja sujuvakäytöksinen, mutta tutkimuksissa alkaa ilmetä, että todellisuus onkin ollut vallan muuta. Jani on ollut itsekeskeinen ja häikäilemätön etenkin naissuhteissaan, joita onkin riittänyt. Tämä on tietenkin aiheuttanut monenlaisia kaunan tunteita häntä kohtaan, ja lopulta lähes kaikilla keskuksen piirissä olleilla ihmisillä on ollut sekä mahdollisuus että motiivi murhaan.

Tämäkin Arhipan dekkari on melko lyhyt, vain vähän yli 200-­sivuinen, mikä saattaa toisaalta miellyttää joitakin lukijoita näinä tiiliskivien aikoina. Kohtalaisen hyvin Arhippa saakin tarinansa mahdutettua näihin puitteisiin, ja on ihailtavaa, että hän on taas kerran tehnyt ihan huomattavaa taustatyötä golfin maailmaan paneutuessaan. En ole lukenut suinkaan kaikkia hänen kirjojaan, mutta aika monta kuitenkin, ja ne ovat sijoittuneet aina mielenkiintoisesti eri ympäristöihin.

Eihän näin pieneen sivumäärään kovin syvällistä analyysia voikaan mahduttaa, ja sama koskee myös henkilöhahmoja. Pieneen tyhjäkäyntiinkin on tosin ollut tilaa; ainakin meille Varpu Ahavaan monen kirjan kautta tutustuneille hänen vaiheidensa monisanainen uudelleen läpikäyminen tuntuu turhalta, mutta ainahan tämä on jollekin ensimmäinen kosketus häneen. Varpu on joka tapauksessa sympaattinen ja todentuntuinen hahmo, kun taas hänen työparinsa Tiia jää tässä kirjassa vähän vähemmälle.

Kyllä tämä murharouva minusta kuitenkin sitkeästi pintansa pitää. ­ Uskoisin, että aina löytyy niitä, jotka haluavat lukea klassisia perusdekkareita.

Kommentti

  1. Tämän dekkarin voi tosiaankin lukea, vaikkei olisi aiemmin Varpu Ahavaan tutustunutkaan. Itselleni tämä oli 32. Arhippan dekkari ja aika monessa Ahava on jo murhia ratkonut, joten sikäli murharouvan taustojen kertaaminen tosiaankin vei tilaa ehkä turhan paljon. Nopsasti luettava, ohuehko perusdekkari. Ei huono, mutta ehkä vähän valju. Mutta sen verran muhevaan kohtaamiseen kirja päättyi, että uskonpa tälle poliisiparille töitä riittävän edelleen. Mikä lienee seuraava ympäristö. Niissä on vaihtelevuutta riittänyt, vaikka akselilla Turku-Naantali pyöritäänkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *