Noam Chomsky: Understanding Power : The Indispensable Chomsky

Understanding Power

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Noam Chomskyn Understanding Power: The Indispensable Chomsky on kielitieteilijän ja nojatuolianarkistin luentopätkien kokoelma, jossa Chomsky kertoo itsestään, maailmankuvastaan ja miksi nykymaailma on kamala.

Tämä on ehkä hienoin, kummallisin ja ristiriitaisin radikaalivasemmistolainen kirja, jonka olen tähän mennessä lukenut.

”Vallan ymmärtäminen” on kokoelma Noam Chomskyn pitämien luentojen parhaita paloja, kontekstualisoituna ja lähdeviitteillä varustettuna. Tämä tarkoittaa, että Chomsky heittää läppää kapitalismin huonoudesta ja toimittajat sitten etsivät kuumeisesti hänen väittämilleen lähteitä, jotta sitten voivat näppäillä kirjan sivuihin pikkunumeron, jotta lukija voi sitten tarkistaa pitävätkö miehen väitteet paikkansa.

Tässä tapauksessa aika epätavallinen kirja, vaikkakin suurin osa, mitä Chomsky puhuu tässä kirjassa on myös hänen omissa kirjoissaan, eli ei aivan kaikki ole aivan stetsonista vedettyä.

Mutta kummallisuuksia ja ristiriitaisuuksia kirjassa riittää. Suurin osa kirjasta on luentojen kysymysosioista, joissa joku kirkassilmäinen aktivisti kysyy Chomskyn mielipidettä tai tarkennusta jostain asiasta ja kielitieteilijä vastaa siihen, joko lyhyesti tai sitten monen sivun pituisilla monologeilla.

Tämä formaatti muistuttaa enemmän jotain Buddhan tai Jeesuksen sanontojen kokoelmaa kuin varsinaista tietokirjaa, vaikka lähdeviitteet löytyvätkin. Ristiriitaisuus syntyy siitä, että Chomsky kieltää usein ihmisiä palvomasta teoreetikkoja tai muita johtajia ja korostaa että ihmiset itse ovat muutoksen voima. Hänen mukaansa vasta yhdessä ihmiset voivat muuttaa maailmaa, eikä seuraamalla jotain messiasta.

Varoitus tuntuu tekopyhältä, kun kirjan alaotsikko on ”Välttämätön Chomsky” ja koko kirja koostuu keskusteluissa, joissa Chomskyn fanit yrittävät saada imettyä itseensä miehen viisautta.

Jos onnistuu pääsemään tämän kummallisen kysymys-vastaus-rakenteen yli, niin tämä on loistava kirja, jossa pääsee ymmärtämään, mitä Chomsky oikein ajaa takaa. Mikä on hänen ideologiansa ja millaisia ratkaisuehdotukset kaikkiin hänen osoittamiinsa epäkohtiin?

Vaikka kuulostaa siltä, että tämä kirja olettaa, että olet lukenut Chomskyä, mies silti jaksaa selittää kaiken juurta jaksaen, jopa ajoittain itseään toistaen. Tämä toki voi olla rasittavaa niille, jotka ovat jo lukeneet yhdenkin Chomskyn kirjan, miehellä kun on tapana toistaa itseään kaikissa kirjoissaan.

Niille, jotka ovat jo tutustuneet Chomskyn kirjoihin, tämä on hyvä hakuteos jollekin nippelitiedolle, jota ei esiinny muissa kirjoissa. Niille, jotka eivät ole lukeneet Chomskyä, tämä on pieni aarreaitta, joka tulee masentamaan todella paljon.

Chomsky haukkuu aivan kaikkea tässä kirjassa: itseään, kapitalismia, imperialismia, korporativismia, fasismia, kommunismia, vasemmistoa, liberaaleja, oikeistoa, konservatiiveja, humanisteja ja tietenkin Yhdysvaltojen hallitusta. Chomsky ei hauku tässä kirjassa vain ideologioita ja talousjärjestelmiä, vaan hän kertoo vähän omasta elämästään ja ottaa kantaa moneen muuhunkin asiaan, kuten kulttuuriin, filosofiaan, tieteeseen ja sukupuolirooleihin, mutta mielenkiintoisimpia ovat miehen teesit kapitalistisesta imperialismista, joten paneudun siihen.

Chomskyn teesi on pähkinänkuoressa, että liian keskitetty valta on aina ongelma ja hänen mukaansa moderni kapitalismi on onnistunut keskittämään suurimman osan vallasta suuryritysten osakkeenomistajille ja toimitusjohtajille, jotka sitten ohjaavat hallitusta luomaan heille parhaat edellytykset.

Nämä edellytykset voivat olla tuhottuja ammattiliittoja tai kokonaisten valtioiden romahduttaminen sodalla. Tämä vallan vääristymä on siten luonut kaikki ongelmat, mitä ihmiskunta on kokenut 1700-luvulta lähtien ja todennäköisesti tuhoaa maailman.

Koska kommunismi epäonnistui kaikissa valtioissa marxismi-leninismin tulkinnan takia, niin se on yhtä huono järjestelmä kuin kapitalismi ja tämän vuoksi Noam Chomsky on anarkosyndikalisti. Tämä pikkuruinen villapaitamies on siis kovimman luokan äärivasemmistolainen.

Anarkosyndikalismi on aate, jonka mukaan maailma olisi täydellinen, jos työläiset voisivat perustaa ammattinsa ympärille itsenäisiä tuotanto-organisaatioita, jotka liittoutuvat toistensa kanssa, muodostaen näin sosialistista valtiota muistuttavan löyhän verkoston tai ”kauppafederaation”, joka jakaisi kaikki resurssit ihmisten kesken.

Pähkinänkuoressa anarkosyndikalismi on kommunismia ilman keskitettyä hallintoa. Chomsky on kuitenkin sen verran fiksu, että hän jättää koko anarkistiutopiansa hämäräksi, jotta en pystyisi osoittamaan muita ristiriitaisuuksia hänen visioonsa kuin ne perinteiset, mitä anarkismista yleisesti osoitetaan.

Tässä kirjassa ilmenee mielestäni Chomskyn ja muiden radikaaliteoreetikoiden ero. Siinä, missä monet muut esittelemäni äärimmäisten ideologioiden teoreetikot ovat itsevarmoja visiostaan ja näin sortuvat kirjoittamaan sekavia manifestejä, joissa on ilmiselviä ristiriitaisuuksia, Chomsky jättää oman visionsa tarpeeksi epämääräiseksi ja vielä sanoo, että ihmisten ei pitäisi noudattaa pikkutarkasti mitään ideologiaa, teoriaa tai johtajaa, vaan sopeutua paikallisiin oloihin ja aina pyrkiä kyseenalaistamaan kaikki hierarkiat ja valtarakenteet.

Joko Chomsky tietää, miten epärealistista anarkismi on tai sitten hän tietää, että tiukasti rajatut yhteiskuntateoriat eivät aina välity paperista todellisuuteen saumattomasti, joten hän ajaakin ennemmin hidasta ja spontaania siirtymistä kohti hänen haluamaansa suuntaa kuin nopeaa ja veristä vallankumousta. Chomskyä voisi sanoa todelliseksi anarkistiksi, joka ei piittaa edes oman ideologiansa yhteiskuntateorioista, jos ne eivät sopeudu todellisuuteen.

Chomskyn mukaan ihmisten ei pitäisikään omaksua jokin ideologia, jotta he voisivat pelastaa itsensä ja maailman, vaan hänen mukaansa riittää, että tavalliset ihmiset järjestäytyvät yhdessä parantamaan ympäristönsä oloja. Ei pidä odottaa että vallankumouksellinen, valtio tai joku suuryritys hoitaa sen heidän puolestaan.

Tietenkin kirjailija korostaa, että nykyisten työläisten on oltava solidaarisia kaikkien maailman työläisten kanssa, jotta he voivat yhdessä estää suuryrityksiä jatkamasta ihmisten riistoa jossain muualla, mutta näkökulma pitää olla myöskin paikallinen. Eli perinteistä uusvasemmistolaista glokaalipuhetta.

Kirjassa on siis tosi hurjaa äärivasemmistolaista settiä, mutta harmikseni tässäkään ei kehoteta heittämään pyörätelineitä näyteikkunoihin. Chomsky käsittelee lähes uuvuksiin saakka kaiken, mikä hänen mielestään on väärin maailmassa. Tähän tietenkin tulevat Yhdysvaltojen imperialistinen sekoilu, kommunistien usko että valtionkapitalismi voisi tuottaa lopulta aidon kommunismin ja vasemmiston pirstaloituminen.

Chomskyn mukaan vasemmiston hajaannus johtuu vasemmistolaisten dogmaattisesta asenteesta sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, jossa joko olet 100% samaa mieltä heidän tietyn vasemmistolaisen tulkintansa kanssa tai olet vihollinen. Chomsky jopa menee niin pitkälle, että haukkuu poliittista korrektiutta ja intoa kaventaa sananvapautta vain koska uusnatsit yrittävät kiihottaa kansanryhmiä vastaan. Tämä ei ole vain perinteistä vasemmistolaista hapatusta siitä, miten he ovat täydellisiä ja kaikki porvarit ovat kuvottavia.

Tietenkin Chomskyn mielestä porvarit ovat lähes Saatanan kätyreihin verrattavia rosvoja, mutta hän kritisoi kaikkia, jopa itseään, kun hän kuvailee, miten surkea käytännön aktivisti hän on.

Tässä vaiheessa uskallan sanoa, että Chomsky on vähän kuin Pentti Linkola, mutta parempi. Molemmat ajavat äärimmäisen radikaalia yhteiskunnallista muutosta, eivätkä välitä mistään vakiintuneesta ideologiasta, vaan ovat oman tiensä kulkijoita. Mutta siinä missä Linkola pitää suurinta osaa ihmisiä tyhmänä karjana, joka tarvitsee totalitaristisen ekodiktatuurin piiskaa, Chomsky uskoo ihmisiin ja kehottaa heitä järjestäytymään omissa yhteisöissään, omilla kyvyillään ja edellytyksillä, jotta muutos tulisi horisontaalisesti, eikä miljoonia tarvitse massamurhata.

Tätä kirjaa voisi kutsua radikaalivasemmistolaiseksi manifestiksi, joka hylkää sekä kommunismin että liberalismin ja näiden aatteiden talousjärjestelmät, mutta se on enemmänkin todella runsas lähdeaineisto ja sen takia kirjan alaotsikko on ”Välttämätön Chomsky”. Tämän kirjan lähdeluettelo on niin suuri, että se ei ole osa tätä kirjaa, vaan se on satojen sivujen netistä ladattava PDF-tiedosto.

Kirjan tarkoitus on olla kirjallisuusopas ihmisille, jotka haluavat tietää lisää erilaisista aiheista, joista Chomsky puhuu. Tietenkään en ole tarkastanut kaikkia lähteitä, joten seassa voi olla vaikka mitä hulluuksia, mutta tarkastin muutaman, jotka vaikuttivat kiinnostavilta ja ne olivat ihan tosia. Esimerkiksi Cointelpro-asiakirjat ovat oikeasti olemassa ja Adam Smith oikeasti varoittaa Kansojen varallisuus-kirjassaan suuryritysten diktaattorimaisista voimista ja Lenin oikeasti kirjoitti 1918, että Venäjä olisi muutettava keskusjohtoiseksi diktatuuriksi, joka väkivalloin orjuuttaisi sen kansan, jotta se saisi rakennettua itsestään valtavan teollisuusmahdin, joka kansainvälisellä kaupalla pystyisi nousemaan saamaan tasoon kuin kapitalistiset valtiot, jonka jälkeen vasta todellinen kommunismi voisi tulla.

Tietenkin jos on lukenut Aleksandr Solženitsyn Vankileirien saariston, niin tiesi jo, että Stalin ei ollut yksittäinen hullu, joka ”pilasi” Leninin suunnitelmat, vaan oikeastaan hän oli Leninin tarkka seuraaja, mutta silti oli mielenkiintoista huomata, että niinkin aikaisin Neuvostoliiton tulevat kauhut oli suunniteltu.

Mielestäni tämä on paras Chomskyn kirja, koska se opastaa, miten löytää netistä erilaista informaatiota, eikä vain jotain hämäriä blogitekstejä, vaan varsinaisia valtavirtalehdistöjen uutisia, tutkimuksia ja jopa valtion asiakirjoja, joissa avautuu se kuva, jonka Chomsky näkee.

Nykymaailmassa, missä valeuutiset jylläävät ja ihmiset haluavat tuntea fasistin maiharin jälleen kaulansa päällä, tämä kirja tarjoaa toisenlaisen selityksen maailman ongelmista kuin sen, että vihervasemmisto hallitsee maailmaa ja muslimit pilaavat kaiken.

Tämä kirja julkaistiin vuonna 2002, eli 15 vuotta sitten ja Chomskyn esittämät ennustukset ovat jo alkaneet toteutua. Mies esimerkiksi sanoi, että taloudellinen eriarvoisuus tulee kasvamaan niin jyrkäksi, että USA:n huonosti koulutettu kristillinen väestö tulee radikalisoitumaan äärinationalismia kannattavaksi ja äänestämään helppoja ratkaisuja tarjoavaa fasistia valtaan. Chomsky jopa menee niin pitkälle, että kysyy ”kuvitelkaa, mitä tapahtuu Yhdysvalloille, jos uusnatsit, nationalistit, oikeistomiliisit ja fundamentalistikristityt yhdistävät voimansa ja äänestävät valtaan jonkun, joka kertoo kaiken, mitä nämä ihmiset haluavat kuulla?”

Chomsky jopa sanoo, että USA:ssa on kaksi kilpailevaa suurpääoman ryhmittymää. Yksi täysin muista välinpitämätön fanaattinen radikaalioikeistolaisten keskisuurten yrittäjien ryhmittymä, joka vihaa kaikkia ihmisoikeuksia, ympäristölakeja, vähemmistöjä ja naisten oikeuksia ja, joka tukee republikaanipuoluetta ja toinen suvaitsevaisempi valtavien korporaatioiden omistajien ryhmittymä, joka tunnustaa, että kapitalismi toimii parhaiten, jos kaikki ihmiset osallistuvat siihen etnisestä, uskonnollisesta tai sukupuoli-identiteetistä huolimatta ja näin he tukevat demokraattipuoluetta.

Koska molemmat ryhmittymät kannattavat äärimmäisen eriarvoistavaa talouspolitiikkaa omien taloudellisten etujen edistämisen nimissä, niin ainoa asia, mitä tavalliset ihmiset huomaavat on että vähemmistöt saavat ihmisoikeuksia ja samaan aikaan he kurjistuvat (vaikka oikeastaan kaikki kurjistuvat) ja näin he tulevat syyttämään ”liberaalidemokratiaa ja suvaitsevaistoa” elinolojensa murenemisesta.

Tämä tyytymättömyys nykyoloihin ja vääristynyt käsitys todellisesta yhteiskunnallisesta ongelmasta saa monet kannattamaan äärinationalisteja, koska valtavirtavasemmisto on luopunut tiukasta antikapitalismista ja keskittyy sen sijaan identiteettipolitiikkaan.

Chomsky menee oraakkeliudessaan niinkin pitkälle, että hän ennustaa, että valtamedia, joka palvelee suurpääomanomistajia, tulee tekemään kaikkensa tukeakseen vähemmistöjen oikeuksia ajavia ryhmiä ja haukkumaan äärinationalistisia ryhmittymiä, koska nekin tietävät, että fasismi on itsetuhoinen aate. Tämä vuorostaan vieraannuttaa monia valkoisia köyhiä työläisiä, jotka alkavatkin lukemaan radikaalioikeistolaisia vaihtoehtomedioita, jotka radikalisoivat heitä vielä enemmän vastustamaan valtavirtamediaa ja tukemaan fasismia.

Mielestäni jo se, että miehen ennustus on toteutunut tällä saralla, nostattaa tämän kirjan uskottavuutta niin korkealle, että suosittelen tätä kaikille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *