Noam Chomsky: Tulevaisuuden valtio

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Noam Chomskyn Tulevaisuuden valtio on nojatuolianarkistin ja kielitieteilijän 1970-luvulla pitämän luennon pohjalta tehty lyhyt manifesti, jossa hän kuvailee erilaisia liberalismiin perustuvia valtiomalleja ja miten virheistä voitaisiin oppia ja kehittää parempi yhteiskunta.

Tämä on ehkä paras Chomskyn kirja, koska se keskittyy enemmänkin teoriaan ja historiaan, eikä ilkeilemään kapitalismille ja imperialismille. Vaikka ilkeily on ihan oikeutettua, Chomskylla on tapana toistaa itseään uuvuksiin saakka ja hänen liian yksinkertaistava ja latautunut ilmaisutapansa voi vieraannuttaa joitakin lukijoita, jotka eivät ole jo vakuuttuneet hänen asiastaan. Tässä manifestissa Chomsky onnistuu tasapainoilemaan tarkan tieteellisen, mutta selkeän ja kansantajuisen ilmaisun välillä.

Tulevaisuuden valtiossa Chomsky kuvaa liberalismin, kommunismin ja anarkismin historiaa ja niiden toteutusta erilaisissa valtioissa. Chomsky valottaa, että valistusajan ajatuksista syntyi useita vapautta maksimoivia aatteita, joista dominoivin on nykyään liberalismi, mutta tämän ohella syntyivät kommunismi ja anarkismi.

Kaikkien kolmen aatteen pääteoreetikot juontavat ajattelunsa juuret samoista valistusajan ajattelijoista ja joskus toisistaan, päätyen eri johtopäätöksiin siitä, miten täydellinen yhteiskunta olisi ilman tyranniaa.

Chomsky kuvaa marxilaisuudesta syntyneen sosialismin ja kommunismin aatekehitystä ja miten se ajautui monissa maissa pahemmaksi diktatuuriksi kuin se, mitä se yritti korvata. Kirjan mukaan jo 1800-luvulla anarkistit ennustivat, että vaikka kuinka hyväsydäminen kommunistijohtaja olisi, niin absoluuttinen valta tulee muuttamaan hänet pahemmaksi sortajaksi kuin mikään keisari.

Kuten me nykyään tiedämme, juuri niin tapahtui melkein jokaikisessä kommunistivaltiossa. Massiivisten epäonnistumisten takia kommunismin marxisti-leninististä tulkintaa ei oteta enää tosissaan. Moni onkin tyytynyt ripottelemaan sosialismia kapitalistisen järjestelmän valuvikojen korjaamiseen, kuten Suomessa.

Chomskyn mukaan liberalismi on kaikista kolmesta aatteesta menestynein. Valitettavasti liberalismin omaksuma kapitalistinen talousmalli on ajan mittaan vääristänyt aatteen kannattamaan eriarvoisuuden kasvua ja yksilönvapauksien kaventumista.

Chomsky palaa historiaan ja kaivaa esiin jo 1700-luvun liberaalifilosofeja, jotka olivat päätyneet siihen ilmiselvään johtopäätökseen, että vapaa markkinatalous ei lisää loppujen lopuksi vapautta, vaan karsii sitä. Kun pieni rahaeliitti nousee valtion avustuksella lähes jumalan asemaan, he alkavat suurella pääomalla vaikuttaa politiikkaan ilman että kukaan voi heitä oikeastaan estää, vääristäen näin demokratian ihanteet.

Chomsky muistuttaa, että vaikka kuinka äänestäisimme liberaalidemokratian periaatteiden mukaan ”hyväsydämisiä” politiikkoja valtaan, todellista valtaa pitävät suurpääoman omistajat pysyvät vallassa ja se selittääkin, miksi mikään ei vaikuta muuttuvan.

Olette ehkä huomanneet, että ainoa aate, joka on jäänyt Chomskylta kritisoimatta, on anarkismi. Sen sijaan, että professori alkaisi huutamaan ja rikkomaan autojen ikkunoita osoittaakseen ideologisen erinomaisuutensa, hän käykin läpi erilaisia anarkistisia ajattelijoita ja yrityksiä luoda anarkistisia valtioita kautta historian.

Anarkisminkaan valtiollinen historia ei ihan mennyt niin kuin piti, vaan jokainen anarkistien luoma yhteiskunta joko tuhoutui sisäisiin erimielisyyksiin tai vastapuoli tuhosi sen brutaalilla väkivallalla, kuten Espanjassa ja Ukrainassa.

Chomsky käy läpi, miten marxilaiset anarkistit ja anarkistit keskustelivat aikoinaan, miten ehkäistä yhteiskuntien hajoaminen. Yksimielisyyttä ei koskaan saatu aikaan ja tämän vuoksi anarkistisia liikkeitä on niin paljon ja tunnemme ne enemmänkin ikkunoiden rikkomisesta kuin positiivisista yhteiskunnallisista projekteista.

Kirjassa valotetaan näitä positiivisia aspekteja, ilman että vähätellään aatteen epäonnistumista. Anarkistina tietenkin Chomsky lyö vetoa, että jonkinmuotoinen anarkismi voisi vielä menestyä, koska toisin kuin liberalismi ja kommunismi, anarkisteille ei ole annettu tilaisuutta ylläpitää laajoja teollistuneita alueita hallussaan kovin pitkään.

Juuri tämä eri aatteiden kannattajien aikalaiskeskustelujen lukeminen oli mielenkiintoista, koska ne ovat nykyään niin vähän tunnettuja. Tunnemme vain yksittäisten liberaalifilosofien mielipiteitä ja vielä vähemmän anarkistien ja kommunistifilosofien analyyseja menneistä vuosisadoista.

Tämäkin johtuu siitä, että kun jokin ideologia saa yliotteen jostain yhteiskunnasta, niin se lakkaa olemasta ideologia ja muuttuukin valtavirraksi, logiikaksi, perinteiseksi ajatteluksi ja tolkuksi. Chomsky pyrkiikin repimään liberalismin esiin yhteiskuntamme seinästä ja esittämään sen jälleen vain yhtenä ideologiana muiden joukossa, joten tämä oli todella informatiivinen ja virkistävä kirja.

Vaikka Tulevaisuuden valtio on lyhyt, niin se sisältää runsaasti historiallista ja filosofista tietoa länsimaisesta aatekehityksestä, erityisesti niistä perspektiiveistä, joita nykyään ei enää kuule muualla kuin kalliolaisessa vegeravintolassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *