Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tutkijaliiton suomeksi julkaisema Lopun aikojen sieni herätti jonkun verran pöhinää ilmestymisensä aikoihin; muistan siitä puhutun, sienet rihmastoineen kun olivat muutenkin nousussa vertauskuvana ja konkretiana. Silloin kirja jäi lukematta, mutta muistijälki jäi, ja teos oli helppo napata mukaan kirjaston tyrkkyhyllystä.
Anna Lowenhaupt Tsingin kirja on akateeminen teos, mutta kirjoitettu ”lyhyiden lukujen vallattomana joukkona”. Se poukkoilee asiasta toiseen avoimena sommitelmana, ei tiukasti loogisena koneistona. Orgaaninen lähestymistapa tuntuu sopivalta sieniaiheeseen ja tekee teoksesta helpommin lähestyttävän. Kirjassa on paljon teoriaa, mutta myös käytännöllisiä näkökulmia.
Se lopun aikojen sieni on tuoksuvalmuska eli matsutake. Männyn mykorritsasieni ruokkii puuta sulattamalla muuten hankalasti nautittavaa kivennäismaata ja saa vastineeksi puulta sokeria. Matsutake nousi Suomessakin aikoinaan puheenaiheeksi vientipotentiaalinsa vuoksi. Suomessa tuoksuvalmuskaa ei ole totuttu syömään, mutta erityisesti Japanissa se on tryffelin veroinen herkku, jolla on paljon kulttuurista merkitystä ja siten hyvät markkinat.
Tsing on tutkinut sientä ja sen ympärille rakentuvia yhteisöjä eri puolilla maailmaa. Erityisenä tutkimuskohteena hänellä on ollut Yhdysvaltojen luoteisosien matsutakepoiminta. Oregonissa paikallinen matsutakelaji kasvaa kontortamäntyjen seurana ja sitä poimitaan myyntiin runsain määrin. Poimijat ovat isolta osin aasialaistaustaisia. Tätä poimijoiden kulttuurista kirjoa ja poimintaa prekaarina elinkeinona värittävää vapaudenkaipuuta Tsing kuvaa ja kartoittaa kiinnostavalla tavalla. Kirjassa poiketaan myös Suomessa, joskin se on varsin ohimenevä osio.
Kiinnostavaa on myös se, miten matsutakelle suotuisat elinolosuhteet nähdään eri maissa. Ihmisen toiminta kytkeytyy sienen ja puun suhteeseen: matsutake viihtyy oloissa, joihin ihminen on toiminnallaan aiheuttanut häiriötä. Lehtipuiden kaataminen luo valoisamman metsän, jossa männyt viihtyvät paremmin ja siten matsutakekin kukoistaa. Jos taas lehtipuut saavat vapaasti kasvaa, ne tukahduttavat männyt ja matsutaken. Eri maissa tähän häiriöön suhtaudutaan eri tavoin; Yhdysvalloissa ja Japanissa näkemykset ovat aika lailla vastakkaiset ja Kiinassa nämä näkemykset sitten törmäävät toisiinsa.
Lopun aikojen sieni on monimuotoinen kirja. Sen olennaista teoriapohjaa on sommitelman käsite. Sommitelma (assemblage) on rajoiltaan avoin kokoontuma, jonka avulla voi ”esittää kysymyksiä yhteisöä luovista vaikutuksista olettamatta niiden olemassaoloa ennalta”. Tsingille sommitelma on yksi polyfonian muoto, jossa kuten polyfonisessa musiikissa, kulkee yhtä aikaa useita erillisiä sävelkulkuja, jotka alkuun vaikuttavat sekavilta, mutta muodostavat yhdessä harmoniaa ja dissonanssia.
Luin paikoin ohitellen ja silmäillen, sen verran raskasta teoriaa Lopun aikojen sieni välillä oli. Kuvaukset matsutakesienten monimuotoisesta maailmasta ja metsänhoidosta olivat kuitenkin siinä määrin kiinnostavia, että kirjaa kelpaa kyllä suositella. Anna Tuomikosken suomennos on kiitoksensa ansainnut, teksti on akateemisuudestaan huolimatta enimmäkseen helppotajuista.
