Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ruotsalainen kielitieteilijä ja kirjailija Adolph Törneros (1794–1834) on Suomessa varsin vähän tunnettu hahmo. Ruotsissa sen sijaan Törnerosia arvostetaan yhä erityisesti hänen kirjeidensä ansiosta, jotka antavat ainutlaatuisen kuvan 1800-luvun alun sivistyneistön elämästä, ajattelusta ja tunne-elämästä. Törneros vietti suurimman osan aikuiselämästään Uppsalassa, missä hän toimi muun muassa dosenttina ja latinan kielen professorina. Hän oli syvästi mukana akateemisessa elämässä, mutta häneen vaikuttivat voimakkaasti myös aikakauden romanttiset aatteet, jotka korostivat tunteita, intuitiota, luovuutta ja yksilön sisäistä kokemusta.
Uppsala oli romantiikan keskuspaikka Ruotsissa, sillä siellä syntyi ja vaikutti useita romanttisen ajattelun ja kirjallisuuden keskeisiä hahmoja, ja kaupunki oli myös kirjallisuusryhmä fosforistien kotikenttä. Fosforistien pyrkimyksenä oli tuoda saksalaisen romantiikan aatteita Ruotsiin.
1800-luvun kulttuurihistoriaan erikoistunut dosentti Jukka Sarjala on valikoinut ja suomentanut Uppsalan romantiikkaan joukon Törnerosin kirjeitä vuonna 2009 julkaistusta kokoelmasta Adolph Törneros : Resebrev. Sarjalan valitsemat kirjeet kertovat laajimmin ja yksityiskohtaisemmin Uppsalasta ja sen romantikoista. Mukana on herkullisia luonnekuvauksia ja humoristisia yksityiskohtia Törnerösin ympäristöstä, mutta itse kiinnitin kirjassa eniten huomiota siihen miten Törneros kirjoittaa enkä niinkään siihen mistä hän kirjoittaa.
Kirjeet on osoitettu Skånessa asuneelle paronille ja luutnantille Melcher Falkenbergille, Törnerosin läheisimmälle kirjeenvaihtokumppanille. Nykylukijaa hämmästyttää kirjeiden intiimiys. Törneros kirjoittaa rakkaudesta ystäväänsä kohtaan, kaipuusta, hellästä huolenpidosta tai jopa ystävän fyysisestä läsnäolosta tavalla, joka nykylukijasta tuntuu lähes romanttiselta. Kyse ei kuitenkaan ole erotiikasta, vaan ajalle ominaisesta ajattelutavasta, jossa ystävyyttä ei nähty vähempiarvoisena suhteena verrattuna rakkauteen, vaan usein jopa syvempänä siteenä.
Tätä on kiinnostavaa verrata nykyaikaan, useinhan ajatellaan miten miesten vähäpuheisuus tunteista tai kyvyttömyys intiimiin ystävyyteen olisivat synnynnäisiä biologisia ominaisuuksia, eivätkä kulttuurisesti muotoutuneita. Kuitenkaan, ajassa ei tarvitse mennä kauan taaksepäin kun miesten välinen ystävyys – ainakin sivistyneistön parissa – näytti hyvin erilaiselta, eikä siihen liittynyt nykyisiä seksuaalisuuden tai ”naisellisuuden” pelkoja.
Kulttuurin muutos käy hauskalla tavalla ilmi myös eräässä toisessa episodissa. Törneros kuvailee kuinka Esaias Tegnér, joka sittemmin nousi Ruotsissa kansallisrunoilijan asemaan, teki mahalaskun vastatessaan hieman epäkohteliaasti ylioppilaiden hänelle tekemään laulutervehdykseen. Tegnér nimittäin sanoi: ”Hyvät herrat! Tällainen huomaavaisuus on minulle Lundissa tavanomaista, mutta Uppsalassa se on yllättävää. Kiitän siksi teitä tästä kunniasta”. Törneros kuvailee reaktiota aivan uskomattomaksi, ja myös monet ylioppilaat suhtautuivat Tegnériin tämän jälkeen varautuneesti. Minä jäin miettimään mitäköhän Törneros tuumaisi nykyaikaisesta käytöskulttuurista, jos tämä töppäily hänet niin järkytti!
Paljon kiinnostavaa tulee siis vastaan, kirjan lyhyydestä huolimatta. Uppsalan romantiikkaa on vain reippaat sata sivua, ja ottaen huomioon miten laaja Törnerosin kirjeenvaihto oli, niin kyllä tähänkin kirjaan olisi enemmänkin kirjeitä voinut mukaan ottaa. Kirjaa voikin pitää kevyenä alustuksena aiheen pariin, varhaisromantiikan kausi Ruotsissa on nähtävästi jäänyt Suomessa enimmäkseen pimentoon. Tuon ajan Suomen suurruhtinaskunnassa pitäydyttiin enemmän kustavilaisessa klassismissa ja antiikkia kunnioittavassa uushumanismissa, joten tässä suhteessa Suomen kulttuuripiiri erosi Ruotsista. Myös itselleni aihepiiri oli vieras, mutta hienostihan se tämän kirjan avulla avautui, suosittelen tutustumaan!