Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Valens bibliotek on vaikea arvosteltava. Tarina on niin yksinkertainen ja sitten toisaalta taas ei. Päähenkilö on postimies, joka soutuveneellään vie kirjeitä ympäri merta. Kerran hän törmää veneellään valaaseen, mutta otus osoittautuu paitsi puheliaaksi, myös uteliaaksi. Mitä tapahtuu joelle, joka ei koskaan saavuta merta? Sattuuko tuleen kun se palaa? Löytyykö myös maalta majakoita, jotka näyttävät ihmisille tietä? Vielä erikoisempaa valaassa on se, että se kantaa sisällään kirjastoa. Ystävyys alkaa orastaa ja niin mies lainaa valaalta kirjan, ja pian toisenkin – mutta mihin tämä kaikki johtaakaan kannattaa jättää lukijan itsensä luettavaksi.
Valens bibliotek kuulostaa kuvauksen perusteella aivan lasten sarjakuvalta, ja sellaisena aloin sitä itsekin lukemaan. Tätä myös tukee Judith Vanistendaelin lastenkirjamainen, värikkään naivistinen vesivärikuvitus. Tarinan edetessä kuitenkin yllätyin: ei tämä ihan perinteistä lastenkirjakamaa taida kuitenkaan olla, ja voi jopa olla, että joku ei antaisi tätä lapselle luettavaksi ollenkaan.
Aloinkin pähkäilemään, miten tämänkin teoksen oikeastaan luokittelisi, ja lähin vertailukohta löytyy ehkä Kenji Miyazawan tarinoista. Valens bibliotek on samaan tapaan runollinen ja haikean surullinen, ja niin ikään tarinan yhteys luontoon ja koko maailmaan luo monitulkintaisuudessaan melkein metafyysisen lukukokemuksen. Toisaalta tarina pysyy kuitenkin yksinkertaisena, eikä yliselitä mitään. Aivan älyttömän hieno lukukokemus!
Sarjakuva on taidonnäyte Zidroulta, joka kuuluu tämän hetken tunnetuimpiin ranskalaisiin sarjakuvakäsikirjoittajiin. Mies on tunnettu monipuolisuudestaan, ja Valens bibliotek osoittaa, kuinka taitavasti hän kykenee liikkumaan lastenkirjamaisen ilmaisun ja aikuislukijaa puhuttelevan tematiikan välimaastossa. Vanistendaelin ja Zidroun yhteistyö on luonut harvinasen upean teoksen, suosittelen!
