Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mitä siitä tulee kun yksi huuhkaja, suurin pöllöistä, haluaa olla suurin ja kaunein ja kaikkien herra? Oikea Isopöllö.
Sorto ja sekasorto. Suosiminen.
Varsinkin Jade ja Kookos olivat pahalla tuulella, koska kumpikin olisi vielä halunnut jäädä loikoilemaan ja uneksimaan.
Nuo kaksi neitipöllöä seisoivat kuin seipään nielleinä toisten takana. Eikä Puupöllökään peitellyt ärtyneisyyttään vaan kirota pärskäytti voimallisesti:
– PÄRKKELE!
On siis Isopöllöllä nitistämistä ja pöllöjen valtavan valtakunnan luomista tarkkaillessaan jäsenistöä! Suurkorven tai siis Isopölölän asukasluku on seitsemän, kun kaivetaan esille vielä Kivipöllö, Valkopöllö ja Kaleva. Kuusi alamaista Johtajalla! Eikä kukaan nitistettävistä voi tajuta, miksi jonkun pitäisi olla päällepäsmäri.
Onneksi, niin lukijoiden kuin pöllöjenkin, tilannetta sotkemaan lehahtaa harakkalauma; niin että on siinä Isopöllöllä nikottelemista – totisesti ON.
Kyllä, kyllä. Kyllä aikuislukija kääntää faabelin pian ihmispuolelle, missä ensimmäisenä silmissä rynnivät poliitikot, nehän ne tässä peistä taittavat muka meidän puolesta – kaiketikin oma napa edellä niin kuin huuhkajalla. Tai näkyyhän silmissä myös mikä tahansa ihmistiimi: koululuokasta lätkäjoukkueeseen ja mihin tahansa työpaikkaan. Jokaisessa tahtoo olla oma huuhkajansa, nokkiva kanansa.
Elina Warstan piirroskuvat ovat tummanpuhuvia, tietenkin, koska on yö ja moinen alistava aihe.
Kiivasvauhtinen kirjoittaja, Herra Huun luoja, Hannu Mäkelä on palaillut takaisin sadun maailmaan. Aloitteleepa kirjan lopussa Pönttö-Kalevalaa! Viisi virttä jo valmiina veisattavaksi:
Tahtoisin ääneni kohottaa, / Huuhkainvirttä lauleskella / näillä Suurkorven ahoilla, / Isopöllön laidunmailla. / Viuhtokaatte siivillänne…
Taiteen akateemikko Mäkelän oma kirjaluku nousee jo toiselle sadalle: “Olen julkaissut teoksia vuodesta 1965 lähtien, kaikkiaan jo 130 kirjaa sekä näytelmiä, kuunnelmia ja toimitustöitä eli yhteensä yli 200 teosta.” Mäkelä kertoo kotisivuillaan. Eikä tahti laannu, eikä taso laske. Tämä Pöllö-satukirja on viime vuodelta, sen jälkeen on ilmestynyt jo Valo sekä Viimeiset runot.
Lokeroipa Mäkelä!