Mathieu Lihoreau: What Do Bees Think About?

Ei ole kauan siitä, kun kysymys mehiläisten ajatuksista olisi kuulostanut täysin absurdilta. Niinpä vain tiede menee tässäkin asiassa eteenpäin, ja hyönteisten älykkyys on osoittautunut paljon hienostuneemmaksi kuin luultu. Mathieu Lihoreau esittelee kirjassaan alansa uusimpia tutkimustuloksia, ja samalla myös avaa lukijalle, miksi kysymys mehiläisten älykkyydestä on paljon tärkeämpi kuin voisi ensialkuun kuvitella.

Jos pörriäisiä on ennen ajatellut lähinnä mekaanisesti reagoivina miniatyyrirobotteina, niin mielipide muuttuu nopeasti tämän kirjan myötä. Mehiläiset kykenevät esimerkiksi tekemään päätöksiä joustavasti tilanteen mukaan ja vaihtamaan strategiaa, jos aiemmin opittu palkkiokäytäntö muuttuu. Ne tunnistavat yksilöitä ja oppivat uusia taitoja toisiltaan, sekä myös kehittävät itsenäisesti näitä taitoja eteenpäin. Mehiläiset pystyvät jopa ymmärtämään käsitteitä kuten enemmän tai vähemmän, nolla sekä yksinkertaisia laskutoimituksia, mikä on jo todella yllättävää.

Totta kai kirjassa käsitellään myös kuuluisaa ”mehiläistanssia”, jolla mehiläiset kertovat toisilleen tarkasti, missä suunnassa ja kuinka kaukana ravintolähde pesästä sijaitsee. Kiinnostavaa kyllä, mehiläistanssi ei ole kaikilla mehiläisillä samanlainen, vaan tällä omalaatuisella kielellä on omat alueelliset murteensa ja siten se kehittyy ajan myötä kuten ihmiskieletkin.

Suuri kysymys tällä hetkellä on, onko hyönteisillä jopa tietoisuus. Tutkimuskysymyksenä tämä on vaikea, sillä sitä on hankala kokeellisesti testata. Tietoisuudella tässä yhteydessä tarkoitetaan kykyä kuvitella, suunnitella ja ennustaa asioita mielessään, jolloin eliö ei joudu kokeilemaan kaikkea yrityksen ja erehdyksen kautta. Viitteitä metakognitiosta joka tapauksessa on, eli kyvystä tiedostaa ja arvioida omia kognitiivisia toimintoja. Mehiläiset kykenevät esimerkiksi erilaisissa nokkelissa koetilanteissa arvioimaan, milloin ne eivät tiedä jotain asiaa, mikä on selvä viite oman tietotilan hahmottamisesta.

Entä voiko hyönteisillä olla tunteita? Tähän viittaisi ainakin se seikka, että mehiläiset näyttävät kokevan stressiä epäonnistumisista ja reagoivan tilanteisiin pessimistisemmin niiden jälkeen. Tällaisissa tilanteissa ne voivat turruttaa keskushermostonsa toimintaa päihteillä, aivan kuten ihmisetkin (kyllä, luonnosta löytyy lukuisia mahdollisuuksia tähän).

Niin yllättäviä kuin yksittäisen mehiläisen aivoitukset voivatkaan olla, parvihyönteisistä kun puhutaan olennaista on niiden parviälykkyys, joka heittämällä ylittää kaiken mihin yksilö itsessään pystyy. Kiinnostava kysymys on, millä yksinkertaisilla säännöillä syntyy se monimutkainen järjestelmä, jossa parvi toimii kuin yksi mieli.

Tällaisten asioiden pohtiminen ei ole vain akateemista pyörittelyä, vaan siitä on suurta hyötyä muun muassa robotiikassa ja tekoälyn kehityksessä. Yksi tekoälyn ongelmista on se, miten paljon energiaa se vie, kun taas mehiläiset kykenevät ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia aivoilla, jotka eivät ole nuppineulaa suuremmat. Hyönteisten älykkyyden tutkiminen voi siten tarjota malleja entistä tehokkaampien ja luonnonmukaisempien tekoälyjärjestelmien kehittämiseen.

Toisaalta hyönteisaivojen uskomaton tehokkuus on omalla tavallaan myös niiden heikkous. Ei nimittäin vaadita paljon, että niiden toiminta häiriintyy. Neonikotinoidit ja muut hermomyrkkynä toimivat hyönteismyrkyt sekä raskasmetallit häiritsevät pikkuaivojen toimintaa, eli käytännössä oppimista, muistia ja suunnistusta. Vaikka annos ei tappaisi, kognitiiviset häiriöt heikentävät pesän menestymistä. Tämä ei ole mikään ihan pieni asia aikana, jolloin pölyttäjien joukkokuolemat ovat globaali ongelma.

What Do Bees Think About? antaa siis kohtuullisen paljon ajateltavaa. Se ei ole mikään valtaisan pitkä kirja, mutta paljon kiinnostavaa sisältöä siihen on saatu, ja myöskin helposti sulatettavassa muodossa. Ei siis tarvitse olla alan ihminen, jotta kirjasta pystyy nauttimaan. Suosittelen, tämän kirjan jälkeen ei taatusti katso puutarhansa pörhiläisiä enää samoin silmin!