Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lastenkirjallisuuden asiantuntija Päivi Heikkilä-Halttunen julkaisi vuonna 2015 kirjan Lue lapselle!, joka käsitteli lastenkirjallisuuden ja kirjallisuuskasvatuksen tärkeyttä. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin kirja saa jatkoa: Lue lapselle kuvaa ja tarinaa on edelleen lasten kirjallisuuskasvatusta, mutta nyt keskittyen yksinomaan kuvakirjoihin.
Kuvakirjat ovat laaja kirjallisuuden osa-alue. Niiden joukosta löytyy vauvojen ensikirjoja, pienten lasten kertomuksia ja yksinkertaisia tietokirjoja, mutta myös yläkoululaisille ja toiselle asteelle sopivia tietokirjoja ja kaunokirjallisuutta, joka koskettaa myös aikuisia. Kuvakirjat eivät siis ole vain aivan pienimpien lasten kirjoja. Etenkin kun lukijoissa on entistä enemmän erinäisistä syistä heikommin lukevia, kuvan ja tekstin yhdistelmän tarjoama tuki on yhä useammalle tarpeen.
Heikkilä-Halttunen käy aihetta läpi järjestelmällisesti, esitellen kuvakirjan rakennuspalikat ja erilaiset kuvakirjojen alalajit. Kuvakirjan dramaturgialle on oma lukunsa, samoin kuvituksen erityispiirteille. Teoksessa käydään läpi kuvakirjojen aiheiden kirjoa ja kuvitustekniikoita. Paljon käytetään aikaa kuvakirjojen käyttämisen pohtimiseen: miten järjestetään arkeen onnistuneita lukuhetkiä niin kotona, varhaiskasvatuksessa kuin perusopetuksessa, ja miten kuvakirjoja luetaan ja niistä keskustellaan syvällisemmin.
Erityisesti Heikkilä-Halttunen suo huomiota kuvakirjoille, joita hän nimittää ”riittoisiksi kuvakirjoiksi”. Nämä ovat korkeatasoisia kuvakirjoja, joissa tarinan ja kuvituksen yhteispeliin on panostettu erityisellä huolella. Englanninkielisessä kirjallisuudessa näitä nimitetään eri tavoin hankaliksi tai haastaviksi, mutta Heikkilä-Halttunen kokee mielekkäämmäksi korostaa sitä, miten tällaiset kirjat kestävät lukemista ja katselemista paljon perinteistä kuvakirjaa paremmin. Siitä nimitys ”riittoisat kuvakirjat”.
Ruotsalainen kuvakirjatutkija Ulla Rhedin jaottelee kuvakirjat kolmeen alalajiin. Eeppisissä kuvakirjoissa kuva on tekstille alisteista ja lähinnä selventää tai koristaa tekstiä. Laajentavassa kuvakirjassa teksti ja kuva ovat paremmassa tasapainossa ja kuva laajentaa tekstin merkityksiä. Aidossa kuvakirjassa kuvan ja tekstin vetovastuun vuorottelussa on enemmän liikkumatilaa ja kuvitus voi jopa kertoa hieman eri tarinaa kuin teksti. Tämä aito kuvakirja on lähellä riittoisan kuvakirjan määritelmää. Näissä kirjoissa on olennaista, että kuvitus ja teksti ovat niin kiinteästi yhtä, ettei kumpikaan toimisi ilman toista.
Riittoisa kuvakirja voi vaikuttaa ”liian taiteelliselta” aikuislukijasta, mutta Heikkilä-Halttunen vakuuttaa, että totuttelu vaikeampiin kuvakirjoihin kannattaa ja lapset pystyvät kyllä lukemaan, tulkitsemaan ja ymmärtämään vaikeampiakin kirjoja. Samalla kehittyy lapsen esteettinen maku ja taito nauttia taiteesta. Olen lukenut omille lapsilleni runsaasti niin tavanomaisia kuvakirjoja kuin heikkolaatuisia kaupallisia lisenssituotteita. Riittoisat kuvakirjat ovat kuitenkin niitä, jotka parhaiten jäävät mieleen ja joita edelleen mielelläni luen ja arvioin.
Koska kuvakirjat ovat tärkeitä ja hyväksi, Heikkilä-Halttunen käyttää paljon aikaa lukemaan kannustamiseen. Osa tästä on suunnattu vahvasti varhaiskasvatuksen ammattilaisille, joilla toivon mukaan on resursseja sellaiseen. Osa ohjeista on suunnattu perheille ja nämä koin hieman raskaiksi: lapsiperheen ajalle on paljon ottajia ja joka puolelta satelee neuvoja siitä, miten sille ja tälle asialle olisi syytä varata paljon aikaa. Se ei toki ole tämän kirjan vika, mutta jos ei pysty järjestämään lapsilleen täydellisiä, tunnelmallisia lukuhetkiä, ei kannata huolestua. Kaikki lapsille lukeminen on hyvästä. Totta on, että kiire on tämänkin asian turma, ja hidastaminen on kirjojen äärellä hyväksi.
Heikkilä-Halttunen on listannut kirjaansa valtavan määrän hyviä kuvakirjoja edustamaan eri aiheita, teemoja ja tyylejä. Näistä listoista löytyy paljon ideoita hyvästä luettavasta. Esitellyt kirjat ovat enimmäkseen melko tuoreita, mutta joukossa on myös vanhempiakin klassikoita, joita saa hyvin kirjastoista. Kuvakirjoissakaan kaikki vanhat kirjat eivät ole vanhentuneet kunnialla. Kirjassa myös lähiluetaan joukko hyviä kuvakirjoja vähän tarkemmin analysoiden. Nämä analyysit ovat hyviä ja antavat osaltaan osviittaa kuvakirjojen kritiikistä kiinnostuneille.
Kirjan asenne on todella innostunut ja se innostus tarttuu. Minäkin kävin jo hakemassa lähikirjastosta nipun kirjassa suositeltuja kuvakirjoja. Kuvakirjoja on ilo lukea, etenkin jos keskittyy parhaisiin. Tämäkin kirja oli sujuvaa ja miellyttävää luettavaa. Teksti on hyvin lähteistettyä, mutta ei kuivan akateemista. Kuvakirjoihin keskittyvän Etana Editionsin julkaisema kirja on kaunis ja värikäs. Kirjan on kuvittanut Jenni Erkintalo. Tyyli on lastenkirjamainen, sopiva sekoitus kirjavaa ja lapsellista. Vain hakemistoa jäin kaipaamaan.
