Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä kirja nostaa esille historian havinaa ja kertoo, millaista oli avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen elämä. Kirjailija on haastatellut vuosina 1930–1990 syntyneitä, joille aviottomana syntyminen on ollut häpeä. 2000-luvulla syntyneet eivät sitä ymmärrä, koska niin ovat asenteet muuttuneet.
Kirjaa lukiessa nousevat esiin kaikki aikoinaan vallinneet asenteet. Kun nainen tuli raskaaksi eikä ollut naimisissa, se oli häpeä ja aina naisen syy, koska nainen oli ”hairahtunut”. Aborttia ei saanut ja niin moni lankesi laittomaan aborttiin, joista ei puhuttu. Kun nainen odotti aviotonta lasta, se oli koko suvun ja kylän häpeä.
Ei riittänyt se, kuinka paljon äiti sai kärsiä siitä, että sai lapsen, jolla ei ollut isää, sillä myöskin lapsi sai häpeän kannettavakseen. Hän oli äpärä. Kuulin tarinan ikäihmiseltä, kuinka hän koulussa ollessa sai kuulla, että heidän luokalla oli tyttöjä, poikia ja äpäriä… ja hän ajatteli, että on ihan tyttöön tai poikaan rinnastettava.
Jopa lapsen äiti ei hyväksynyt lastaan, joka alinomaan muistutti häntä hänen elämänsä pilaamisesta. Monet eivät edelleenkään halua kertoa sitä, että ovat aviottomina syntyneet.
Tämän kirjan kirjoittaja kertoo sen, yhtenä esimerkkinä oman tarinansa, mikä ei ole järin kaunis sekään. Hannele Törrönen on osannut kertoa kaiken niin, että se todella kiinnostaa. Silti sitä voi hyvin peilata nykyaikaan, sillä enää ei puhuta AU-lapsista. On siis mielenkiintoista, kuinka asenteet voivat muuttua.
On kuitenkin hyvää muistin virkistystä, että tietää, millaista elämä on joskus ollut, millaiset asiat ovat olleet häpeän aiheina ja minkälaisia traumoja niistä on koitunut.
Unohdetut äpärät -kirja ei perustu vain haastatteluille, vaan kirjailija on käyttänyt tavattoman määrän lähteitä, joista on luettelo kirjan lopussa. Lainsäädäntö on mukana, koska sekin on muuttunut. Huojentava muutos sekin, että isä on saatu selville, vaikka isä ei sitä olisi halunut. Sellaisiakin tapahtumia nimittäin on ollut ja ei tässä isommin miehiä hellitä. Miehellekin on ollut häpeä se, että jossain on ”lehtolapsi”.
Unohdetut äpärät on niin kiinnostavasti kirjoitettu, että sen lukee ahmimalla!
