Erityisen herkästä ja isokorvaisesta ketusta kertovan kuvakirjan on kirjoittanut Reetta Niemelä ja kuvittanut tekstiilisuunnittelija Eri Shimatsuka, jolle tämä on ensimmäinen lastenkirjakuvitus. Olen aikaisemminkin nähnyt tekstiilisuunnittelijoiden kuvittamia kuvakirjoja, eikä se huono tausta olekaan. Tässä kirjassa se näkyy siinä, että etenkin kuvitusten taustoissa on tekstiilisuunnittelusta tuttua ”kuosimaisuutta”. Näistä kuvituksista voisi kehitellä varmasti hauskoja kankaita lastenvaatteisiin.
Kirjan aiheena on siis kettu, joka kaipaa metsään hiljaisuutta. Metsä on täynnä kovia ääniä! Tunkemalla pikkurillit korviinsa kettu saa äänet vaimennettua, mutta ei kai koko ajan voi kulkea pikkurillit korvissa. Niinpä kettu pakkaa tavaransa ja lähtee etsimään hiljaisuutta. Sitä löytyy onneksi monesta paikasta, joista osa on melkoisen yllättäviä.
Lopulta kettu saa tarpeekseen ja vaatii hiljaisuutta huutamalla. Ja kas, se tepsii! Metsässä uudistetaan asioita niin, että hiljaisuutta järjestyy enemmän. “Joskus pitää hieman metelöidä saadakseen hiljaisuutta”, kettukin toteaa.
Sympaattinen tarina muistuttaa siitä, että toisille hiljaisuus on tärkeää. Eikä vain herkille: kyllä vähemmän herkkäkin hiljaisuudesta nauttii. Somat eläinhahmot tekevät Kettu ja hiljaisuus -kirjasta mukavan katsella. Kuvitus ja teksti ovat ylipäänsä hyvässä tasapainossa.








