Saniainen kukkii juhannuksena julkaistiin alunperin jo 2013, mutta viime vuonna sarjakuvasta ilmestyi toinen painos, ja niin minunkin päähäni pälkähti, että ehkäpä kehuttu teos pitäisi viimeinkin lukea.
Sarjakuvassa vietetään juhannusta Parkanossa vuonna 1928. Kylän pojat pyöräilevät katsomaan kylän tyttöjen ripille pääsyä, eikä kiinnostus ole pelkästään yksipuolista. Romantiikkaa on siis ilmassa ja myös juhannustaioille on käyttöä. Uuden papin valmistautuessa ensimmäiseen saarnaansa ja kirkon täyttyessä väestä on ilmassa monessakin mielessä odottavaa jännitystä, mutta yllättäen uhkaavat pilvet saapuvat Parkanon ylle, ja pian ei mikään ole enää ennallaan.
Reetta Niemensivun sarjakuva pohjautuu todellisiin tapahtumiin, mutta jos nämä tapahtumat eivät ole ennestään tuttuja niin en spoilaa asiaa tässä sen kummemmin. Itse en ollut tapahtumasta aikaisemmin kuullut, joten sarjakuvan loppu tuli aikamoisena yllätyksenä.
Niemensivu kuvaa ihastuttavan uskottavasti 1920-luvun maaseudun miljöötä, ja myös juhannukseen liittyviä uskomuksia. Tarinalla ei varsinaisesti ole mitään päähenkilöä, vaan luonnehtisin sarjakuvaa slice of life -tyyppiseksi tarinaksi yhdestä yhteisöstä. Ratkaisu on hyvin onnistunut, Niemensivu kuvaa kotiseutuaan melkein taianomaisella herkkyydellä. Olen tainnut aikaisemminkin mainita, että Niemensivu on mielestäni yksi tämän hetken parhaita suomalaisia kuvittajia. Hänellä on todella persoonallinen ja ilmeikäs tyyli, jonka kruunaa yhtälailla harkittu ja raikas värimaailma. Saniainen kukkii juhannuksena on kuvattu erityisesti erilaisissa orvokin sävyissä, mikä tekee lukukokemuksesta todella tunnelmallisen.
Jos Saniainen kukkii juhannuksena on jostain syystä jäänyt lukematta niin ehdottomasti kannattaa tutustua, kyseessä on omaperäinen ja syystäkin kehuttu sarjakuva, joka palkitsee lukijansa monin tavoin.








