Riikka Pelo: Kaikki elävä

Kaikki elävä Vuoden 2020 viimeiseksi kirjaksi jäi tämä Riikka Pelon iso ja vaikea kirja. Pelo julkaisee harvakseltaan, tähän asti seitsemän vuoden välein. Olen lukenut Taivaankantaja-esikoisen vuosia sitten, niin kauan sitten että olin jo unohtanut lukeneeni. Tämä uusin kiinnosti, vaikka vähän pelottikin: vaikutti pitkältä, raskaalta ja – alustavan selailun pe... Lue koko vinkki »

Jenni Joki ja Jouni Sjöblom: Petter Lax

Petter Lax Luinpa historiallisen romaanin. Joskus sitä äkkipäissään ajattelee, että kun on kyse historiasta, niin silloin on luvassa kuivakkaa kerrontaa ja vuosilukuja. Petter Lax on kuitenkin erittäin helppo ja viihteellinen tarina 1700-1800 -lukujen taitteesta, ja siinä kerrotaan Petter Laxin elämästä ja perheestä. Petter Lax on oikeasti elänyt ja niin ... Lue koko vinkki »

Eila Pennanen: Tyttölapsi

Tyttölapsi Tyttölapsi saattaa loppuun Eila Pennasen kuusiosaiseksi venyneen kirjasarjan. Alkuperäinen trilogia valmistui jo 1970-luvulla, mutta Pennanen palasi vielä kolmen kirjan verran äitiinsä pohjautuvan Himmun elämään. Tässä viimeisessä osassa pääosassa onkin sitten Pennanen itse sekä Aila-tyttönä 1920-luvulla että kirjailija Marjatta Pätösenä 1990-luvu... Lue koko vinkki »

Paula Havaste: Morsiusmalja

Morsiusmalja Leppoisaa ja lämminhenkistä elämää Saarenmaalla on taas luvassa, kun Paula Havasteen Vilja ja Villem -sarja on päässyt kolmanteen osaansa. Ihan silkkaa hyvää mieltä ei tarjoilla, Viljalla on edelleen salaisuutensa joiden paljastuminen olisi vaarallista ja Neuvosto-Virossa mielipide ei ole vapaa ja tarkkailijoita ja pahanpuhujia on joka puolella. ... Lue koko vinkki »

Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä

Mustaa jäätä Tarvittiin Finlandia-ehdokkuus, että sain tartuttua tähän kirjaan. Mustaa jäätä oli päätynyt kustantajan kuvastosta kirjastolainaksi, sen verran kiinnostavalta kirjan kuvaus vaikutti, mutta kun kirja oli käsissä, se oli jotenkin niin mitäänsanomattoman oloinen, etten saanut tartuttua. Kirjan nimi on kyllä huono, kovin yhdentekevä ja mitäänsanom... Lue koko vinkki »

Eila Pennanen: Kulmatalon perhe

Kulmatalon perhe Kulmatalon perhe jatkaa Eila Pennasen Himmu-sarjaa. Pätösten perhe on muuttanut Santalahdesta Amurin laidalle. Lapset ovat kasvaneet, esikoinen Heikki on jo murrosikäinen. Huugo jatkaa töitään Akkunaverho- ja paitatehtaassa; aivan kelpo asemassa, vaikka tehdas ei Tampereen suurimpiin kuulukaan. Jo edellisessä Santalahden ajassa seurattiin huol... Lue koko vinkki »

Jenny Offill: Ilmastoja

Ilmastoja Yllättävää, että Jenny Offillin esikoisteoksesta Syvien pohdintojen jaosto on vain pari vuotta. Edeltäjä oli sen verran herkullinen, että tämä uusi Ilmastoja pääsi saman tien lukulistalle, kun sen kirjastosta hain. Offill on pysynyt uskollisena tyylilleen. Teksti soljuu eteenpäin pieninä, irtonaisina katkelmina, joista koostuu toki yhtenäinen t... Lue koko vinkki »

Max Manner: Kadotettujen kahvila

Kadotettujen kahvila on kirja, jossa tapahtuu todella paljon. Päähenkilö on Katherine Schulz, lempinimeltään Kathi. Nuori Kathi asuu Itävallassa, käy koulua ja työskentelee isänsä kahvilassa, on ihastunut Matthiakseen. Sitten ajat muuttuvat, tulee ilmi, että juutalaisia aletaan vainota ja muutenkin ilmassa on vaikeita asioita. Lopulta kahvilaan... Lue koko vinkki »

Helvi Hämäläinen: Raakileet

Raakileet "Olemme lukeneet käsikirjoituksenne "Raakileet" ja ihmettelemme, kuinka luulette että voisimme ottaa sen kustannettavaksi." Näin tylysti WSOY:n Jalmari Jäntti tyrmäsi Raakileet vuonna 1950. Vuonna 2007 se kuitenkin lopulta julkaistiin, kun se oli vuonna 1996 Helvi Hämäläisen arkistoista löytynyt. Ei ole kyllä suurikaan ihme, että 1950-luvulla tätä ... Lue koko vinkki »

Paola Pigani: Nokkosia ja ihmisiä

Nokkosia ja ihmisiä Paola Piganin esikoisromaani Älä astu sieluuni kengät jalassa teki vaikutuksen, joten tokihan seuraava suomennos Nokkosia ja ihmisiä piti myös lukea. Tällä kertaa Pigani on vahvasti omaelämäkerrallisen aineiston äärellä, kuvaamassa nuoren tytön kasvua 1970-luvun Ranskassa. Perhe on lähtöisin Italiasta, mutta lapset ovat jo ranskalaisia. Koti on ... Lue koko vinkki »

Leo Laurila: Pako maalta

Pako maalta on kertomus 1950-luvulta, kun nuori poika lähtee maalta kaupunkiin, Helsinkiin. Matti syntyi jo kirjassa Jannen ja Elisan kapina ja nyt hän on nuori mies, joka on suorastaan pakotettu lähtemään omasta kotikylästään. Matti on rakastunut Leenaan, jonka kasvatti-isä Kusti huomaa ja laittaa Leenan Turkuun. Leenan ja Matin suhde jää katkolle... Lue koko vinkki »

Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä

Säädyllinen murhenäytelmä Elisabet ja tohtori ovat hienostunut aviopari 1930-luvun Helsingissä. Perheessä on kaksi poikaa, nuorempi Leo ja teini-ikäinen Pekka. Elisabet on jähmeä, kauniiden kulissien ihminen, joka ei elämänsääntöjensä vuoksi voi riidellä. Syytä kyllä olisi: tohtori pitää peliä naapuritalon palvelustytön kanssa. Lähes viattomana flirttailuna keväällä alka... Lue koko vinkki »

Ulla Donner: Sontaa

Sontaa Mainostoimisto Dream Hackers Disruption Agencyn henkilökunta on isojen kysymysten äärellä. Pian lanseerataan mullistava Pekkara©, maailman ensimmäinen perunaproteiinimakkara, ja kaikille on myös luvassa potkut. Niinpä henkilökunta vetäytyy after workeille vähintäänkin jännittynein fiiliksin. Sontaa kuvaa maailmaa, jossa kaikki tekevät ihania töi... Lue koko vinkki »

Suvi Vaarla: Westend

Westend Ikääntymisen hyviin puoliin kuuluu se, että oman sukupolven aikakausiromaaneja ilmestyy enemmän. Westendin Elina on minua muutaman vuoden vanhempi, valmistuu lukiosta ja siirtyy korkeakouluun samoihin aikoihin kun minä lukio-opintoni aloitin. Westend kuvaa 1980-luvun kasinotalouden nousuvuosia ja niitä seurannutta lamaa. 1990-luvun IT-kuplan vil... Lue koko vinkki »

Noora Vallinkoski: Perno Mega City

Perno Mega City Hanna kasvaa työläisperheessä Pernossa, Turun lähiössä. Perno Mega City kuvaa tytön kasvukertomusta varhaislapsuudesta teini-ikään köyhyyden ja huono-osaisuuden keskellä. Elämään kasautuu kaikenlaista vastoinkäymistä, joista vähäisimpiä eivät ole äidin mielenterveysongelmat ja myöhemmin isän vakava sairastuminen. Hanna on saman ikäinen kuin minä... Lue koko vinkki »

Sirpa Kähkönen: Muistoruoho

Minä rakastan minun mummojen kieltä. Koska se on pehmeää kuin iho heidän käsivarsiensa sisäpinnalla, vähän rypistynyttä ja vanhaa ja hyväntuoksuista, taikka se on myös hulmuavaa niin kuin heidän kesäleninkiensä helmat, ja taikinanlemuista kuin heidän esiliinansa. Sirpa Kähkönen on Kuopio-sarjallaan antanut äänen erityisesti suomalaisille naisille ... Lue koko vinkki »

Sanna Tahvanainen: Kirsikoita lumessa

Olen saanut viime vuosina todella ilahtuneena lukea itselleni tärkeiden kirjailijoiden teoksia ensimmäistä kertaa suomeksi tai heistä kertovia kirjoja ihan uudenuutukaisina: vaikkapa Minervan julkaisemat L.M. Montgomeryn kirjat, Riitta Jalosen Kirkkaus, joka perustuu löyhästi kirjailija Janet Framen elämään, ensimmäinen vakavasti otettava, Ritva Yl... Lue koko vinkki »

Tarja Jussila: Torpparin tytär Anjalan Junkkarilta

Liisa Antintytär on lähes lapsi, kun tarina alkaa kinkereillä. Kinkereillä saa nuhteita Liisan sisar Anna Maria, joka on saanut isättömän lapsen. Eletään aikaa, 1880-lukua, jolloin moni asia on toisin kuin nykypäivänä. Liisa vaikuttaa onnelliselta, itselliseltä tytöltä, joka tulee pärjäämään. Hän auttelee kotona ja tapailee naapurin Mattia. Pääs... Lue koko vinkki »

Kyung-sook Shin: Hovitanssija

Hovitanssija Korealainen kirjailija Kyung-sook Shin löysi historiankirjoista maininnan 1800-luvulla eläneestä korealaisnaisesta Yi Jinistä, hovitanssijasta, joka puhui ranskaa ja matkusti ranskalaisen lähettilään kanssa Pariisiin. Maininta oli niin eriskummallinen ja häipyi niin historian käänteisiin, että Shinin oli pakko tarttua siihen ja kirjoittaa romaani, ... Lue koko vinkki »