Sain tämän kirjan jo ajat sitten, mutta olen sitä vaalinut kuin kukkaa kämmenellä. Millään en ole raaskinut lukea kuin pieniä pätkiä, hissunkissun makustellen, sillä kamala pelko siitä, että kirja loppuu ei tuntunut hyvältä.
Okatie jatkaa tarinaa Pajareitten elämästä ja on sarjassaan jo neljäs. Niin ovat kaikki henkilöt tulleet tutuiksi, että haluaisin hengailla heidän kanssaan joka päivä. Kaikki ovat omalla tavallaan niin mielenkiintoisia, ettei ole yhtään sellaista ”inhokkia”, paitsi poliisista (Suortti) en isommin pidä.
Kari Valto osaa tarinan kerronnan taidon niin loistavasti, että jokainen sivu on herkkupala, kun juttu luistaa niin jouhevasti. Oli millainen tarina hyvänsä, se on tarjoiltu niin tuttavallisesti, että sen heti ottaa omakseen. Kirjan kaikki henkilöt ovat lukijalle eläviä, vaikka oikeasti ovat olleet elossa kauan sitten. Kirjassa esiintyvät paikat ovat kartalla edelleen.
Pajareitten perhe on niin värikäs ja kaikille sattuu ja tapahtuu. Vanhempi pariskunta, Tilda ja Emil, ovat vähän takavasemmalla, mutta heidän keskinäiset välinsä eivät ole ihan sieltä parhaimmasta päästä. Perheen pojat Ilmari ja Niilo ovat enemmän tapetilla ja heillä on rahahuolia. Ilmari joutuu maksamaan vahingonlaukauksestaan ja raha on tiukassa. Viinaa pitäisi kaupata, mutta kun poliisi Suortti on jatkuvasti kytiksellä. Niilo on mennyt kiksauttamaan Hildaa ja kävi siinä sitten vanhanaikaisesti ja päätäkin särkee. Lea on saanut lapsen Aarnen kanssa ja joutui menemään sitten avioon, vaikka ei kyllä onnelliselta vaikuta.
Jokaisella on jotakin menossa ja mihin suuntaan, niin sitä jännityksellä lukee, joskaan tässä kirjassa ei kerrota kaikkea, sillä kuulin, että on tulossa lisää Pajareita. Aivan mahtavaa!
Okatietä ei voi kyllin kehua, mutta niin vaan on iso siitä aiheutunut lukunautinto. Valto osaa replikoinnin niin nasevasti ja kun siihen nakittaa vielä murteen, niin jo vain tarina alkaa elää ja henkilöt ovat siinä vierellä.
Onnekseni minulla on jo tästa sarjasta kaikki ilmestyneet, että kun alkaa muisti mennä, niin voi lukea kirjat uudelleen.