Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tätä kirjaa en pystynyt päästämään käsistäni ennen viimeistä lausetta. Kirja vangitsee, saa ihastumaan, vihastumaan, tuntemaan, ajattelemaan, pohtimaan, hyvällä tavalla hengästymään… Tämä on Kirja!
Iida Turpeinen voitti lyhytproosateksteillään J. H. Erkon kirjoituskilpailun vuonna 2014, nyt hän valmistelee väitöskirjaa luonnontieteiden ja kirjallisuuden risteymistä. Elolliset on hänen esikoisromaaninsa, siinäkin tieteet ja taiteet risteävät.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähes kolmen vuosisadan ajalle. Vuonna 1741 Vitius Beringin retkikunta lähtee pohjoiseen tarkoituksenaan löytää meritie Aasiasta Amerikkaan. Georg Wilhelm Steller lähtee retkikunnan mukaan, hän haluaa löytää ja tutkia pohjoisen tuntemattomia lajeja. Steller oli luonnontutkija ja teologian tohtori. Teologian hän vaihtoi kasvien ja eläinten tutkimiseen, kun tunsi kasvitieteellisessä puutarhassa olevansa lähempänä Jumalaa kuin kirkossa.
Bering ei löydä Amerikan mannerta, mutta Steller löytää jotain, josta aikaisemmin oli puhuttu vain taruissa. Hän löytää jättimäisen merilehmän, joka myöhemmin nimettiin löytäjänsä mukaan stellerinmerilehmäksi. Merilehmän valtavaa luurankoa Steller ei saa mukaansa, se ei mahdu laivaan, vaan jää Beringinmeren saarelle. Koko laji tuhoutui vain 27 vuotta myöhemmin, kun se metsästettiin sukupuuttoon. Stellerin monista töistä jää jäljelle vain papereita ja kasveja.
Romaanin toisessa osassa siirrytään vuoteen 1859. Suomalainen Johan Hampus Furuhjelm nimitetaan kuvernööriksi Alaskaan, joka Suomen tavoin kuului tuolloin Venäjälle. Furuhjelm on edistyksellinen mies, joka haluaa kehittää siirtokunnan eläintieteellisiä kokoelmia. Kokoelmat kasvavat mittaviksi, osan niistä Furuhjelm lahjoittaa myöhemmin Aleksanterin keisarilliselle yliopistolle. Myös stellerinmerilehmän luuranko on lahjoitettujen näytteiden joukossa. Kun professori Nordmann saa Furuhjelmin kirjeen tulossa olevista näytteistä, hän ”sulkee silmänsä ja huutaa sitten assistenttiaan noutamaan pullon hienointa samppanjaa”. Luurangon matka Beringinmereltä Alaskan kautta Helsinkiin on kuin seikkailukertomus, ja nyt sitä voi käydä katsomassa eläintieteellisessä museossa!
Heti kun minulle on mahdollista, tulen nousemaan Eläintieteellisen museon portaita ja jään katsomaan stellerinmerilehmän luurankoa. Olenhan sitä aikaisemminkin katsonut, mutta en nähnyt. Nyt kun tiedän tarinan, osaan nähdä.
Stelleriä, muita tutkijoita ja koko ihmislajia ajaa uteliaisuus, intohimot ja vallanhalu. Halu löytää uutta, saada nimensä historian kirjoihin, valloittaa, omistaa. Luonnolle tämä tekee usein pahaa jälkeä, massiivinen metsästys voi esimerkiksi aiheuttaa jonkin lajin sukupuuton. Luonnon monimuotoisuutta ei tuhoa pelkästään ilmaston muutos, vaan ihmisen toimet. Tästä Turpeinen kirjoittaa saarnaamatta tai syyllistämättä, kuitenkin selkeästi. Ei suoraan vaan tarinan kautta.
Elolliset kertoo myös ihmisistä, joilla on luonnon suojelemisen intohimo. Tästä esimerkki on kirjan kolmannessa osassa John Grönvall, luonnonsuojelun pioneeri Aspskärillä, itäisellä Suomenlahdella. Yksikin ihminen voi paljon, kun ei anna periksi, vaikka kohtaisi vastuksia. Aspskär oli tunnettu lintujen runsaudesta, se houkutti saarille metsästäjiä. Linnut vähentyivät. John tulee saarelle kolmen veljensä kanssa:
Sää on komea: kaakkoistuuli ajaa kallioille vaahtoa, rantavehnä huojuu ja ruoholaukan kukat hohtavat vasten kiviä. Tämän päivän avulla John jaksaa läpi talven mustien aamujen, mutta nyt hän seisoo rantakalliolla, eikä hänen ilonsa tule.
Tästä alkaa Grönvallin aktiivinen toiminta. Se herättää loviisalaiset; järjestetään rahankeräys, josta saaduilla rahoilla Grönvall ostaa saaret ja kieltää metsästyksen. Vuosien päästä saaret ja mittava vesialue niiden ympärillä määritellään lailla suojelualueeksi, jossa metsästys on rangaistuksen uhalla kielletty.
Elolliset, romaani täynnä asiaa hienolla, yksinkertaisella ja mukaansatempaavalla kielellä kerrottuna. Erinomainen kirja!