Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tanskalainen Olga Ravn teki vaikutuksen muutama vuosi sitten 2100-luvun työpaikkaromaanillaan Alaiset. Nyt kirjailijan katse on kääntynyt menneeseen. Vahalapsi perustuu todellisiin noitakäräjiin perustuva romaani 1600-luvun Tanskasta. Romaanin päähenkilöksi nouseva Christenze Kruckow on jäänyt historiankirjoihin ainoana Tanskassa noitana teloitettuna aatelisena.
Ravn ei kuitenkaan ole kirjoittanut perinteistä historiallista romaania. Se näkyy jo kertojasta: tarinaa ei kerrota suoraan Christenzen tai muiden naisten näkökulmasta, vaan äänessä on vahalapsi, Christenzen mehiläisvahasta valama nukke. Se on jollain tapaa tietoinen, kaiken kuuleva tarkkailija, jolla ei kuitenkaan ole vaikutusvaltaa mihinkään. Vahanukke odottaa, kuulee, muistaa, ja kertoo kaikki tapahtumat.
Tapahtumat alkavat Nakkebøllesta Etelä-Fynistä, jossa Anne Billen raskaudet päättyvät toistuvasti lapsen kuolemaan. Christenze saa lopulta syyn niskoilleen ja muuttaa Aalborgiin Pohjois-Jyllantiin rahattomana ja naimattomana, mutta sentään aatelisena. Aalborgissakin noituus ottaa vallan ja lopulta joukko naisia, Christenze mukaan luettuna, on syytteessä liittoutumisesta paholaisen kanssa ja epäonnen levittämisestä ympäristöön mitä epäkristillisimmin keinoin. Noituuden palkka on kuolema.
Mistä todella on kyse? Miksei noituudestakin. Kirjassa tapahtumien seassa on kuvattu taikakeinoja, joita aikoinaan käytettiin: kun ottaa nestettä sellaisen oriin silmästä, joka ei ole vielä astunut tammaa ja voitelee tällä nesteellä silmänsä, näkee sen, mikä on muuten näkymätöntä. Toisaalta kyse on myös vallasta, miehistä ja naisista, patriarkaatista ja naisten nujertamisesta. “Nainen lankeaa helpommin saatanan kiusauksiin, sillä nainen on miestä heikompi sekä ruumiiltaan että sielultaan.” “Nainen on paha ja epätäydellinen eläin. Kun nainen itkee, hän haluaa petkuttaa miestä.” “Kun nainen ajattelee yksin, hän ajattelee vain pahaa.”
Niinpä niin. Ollaan yhteiskunnassa, jossa naisilla ei ole valtaa, ja kun naiset kokoontuvat ja puhuvat keskenään miesten kuulematta, miehet oitis olettavat, että jotain katalaa siellä haudotaan. Haiskahtaa projisoinnilta. Noitavainojen rinnalla kulkee kehityskulkuja, jotka johtavat modernin maailman syntyyn. Kuningas lähettää laivoja kaukomaille, kehittää teollisuutta, perustaa postilaitoksen, säätää lakeja ja niin edelleen – kehitys kehittyy, yhteiskunta muuttuu, ja siinä sivussa on suitsittava noituuden kirous maailmasta.
Vahalapsi on taitavasti kirjoitettu ja suomentaja Sanna Manninen on jälleen kerran Ravnin tekstin tasalla. Tarina etenee sirpaleisesti, mutta vääjäämättä kohti noitien lopullista kohtaloa. Kieleltään se on kaunis ja hienosti soljuva, siinä on hyvää vanhanaikaisuutta ilman tarpeetonta vaikeutta. Vahalapsi on hieno kuvaus; sen vain soisi olevan historiallisempi. Valitettavasti 1600-luvun noitakäräjien henki elää ajassamme yhä monella tapaa.
Tänä pelottavana perjantaina huudan kirousta ja kuolemaa teidän kaikkien ja Aalborgin päälle. Te olette riistäneet hengen kunnon naisilta, joilta olette saaneet osaksenne pelkkää huolenpitoa.
