Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pappilan piika on mukavaa luettavaa entisajan elämästä Suomessa. Tarinassa eletään 1800-luvun pohjalaispitäjässä. Huutolaistyttö Henna Pränni työskentelee piikana isossa pohjalaistalossa Lapualla ja odottaa innokkaana pääsyä rippikouluun.
Henna oli vain 6-vuotias, kun Nevanperän jo edesmennyt vanhaisäntä löysi hänet kuolleen äitinsä ja pikkuveljensä vierestä lumihangesta. Hennan isä oli ollut lukkari, joka oli kuollut jo aiemmin. Henna kyllä muistaa äitinsä ja pikkuveljensä, vaikka on elänytkin pahantahtoisen Brita Nevalan komennossa piikana jo kymmenen vuotta.
Nevanperän emäntä Brita on ottanut komennon talossa körttiläisen vanhan isännän kuoltua. Britan mies Paavo on hyväluonteinen, vaikkakin viinaan menevä, joka ei paljon vaimonsa oikkuja vastustele. Samanlaisen luonteen näyttää perineen myös Nevalan ainoa poika Antti, joka on äitinsä silmäterä, ja joka ei paljon työnteosta välitä. Nyt hän on 19-vuotias, ja innokas osallistumaan häjyjen rellestykseen.
Nevanperällä on aika järjestää kinkerit. Kytöjoen uusi pastori Johannes Wegelius on tulossa veisuuttamaan kyläläisiä, ja kuulustelemaan kyläläisiltä virsikirjan tekstejä, johon sisältyy myös epistola ja evankeliumit. Pastori ja lukkari Haapala varmistavat myös kyläläisten lukutaidon. Kinkereillä valitaan myös uudet rippikoululaiset, ja Hennakin jännittää, pääseekö hän rippikouluun naapurikylään, jossa pikkupappila sijaitsee.
Pahankurinen emäntä Brita ei halua luopua osaavasta piiastaan, ja yrittää valehdella papille, ettei Henna ole vielä rippikouluiässä. Asia kuitenkin varmistuu, kun pitäjänkuulu pitokokki Sussu-muori muistaa olleensa itse paikalla, kun sopimus Hennan sijoittamisesta Nevalaan tehtiin. Henna löytää kirjallisen sopimuksen paapantuvan laatikosta, juuri sieltä, missä muori muisteli sen olevankin. Kymmenen vuotta aiemmin solmittu sopimus varmistaa sen, että Henna pääsee rippikouluun, ja pois pahansuovan Brita-emännän silmien alta.
Henna on saanut asua Sussu-muorin luona, joka asui miesvainajansa Iisakin rakentamassa mökissä Nevalan mailla. Sussu-muori, Susanna Kivimäki on jo 71-vuotias, ja on antanut vuosikausia Hennalle hyvää opetusta niin käyttäytymisessä talollisten kanssa kuin työnteossakin.
Työtä talossa riittääkin, kun piiat joutuvat tekemään niin sisätöitä kuin navettatöitäkin, eikä aikaa jää vetelehtimiselle. Henna on nopea liikkeissään, tarkka ja ahkera, eikä lörpöttele turhia. Sekin on Sussu-muorin ansiota, että hän osaa pitää suunsa kiinni tarvittaessa.
Hyvästä käytöksestä, ja luku- ja laulutaidosta onkin Hennalle iloa, kun hän pääsee rippikouluun ja hänet pestataan saman tien myös pappilan piiaksi. Työtä riittää pappilassakin, mutta elämä on toisenlaista, kun ei ole jatkuvaa pelkoa emännän ilkeydestä, tai talon nuoren miehen ahdistelusta.
Santeri Mäki-Heikkilä on ison talon poika pitäjän toiselta laidalta, mutta käy renkinä pappilassa. Santeri on kova työmies, eikä arvosta talollisia, jotka kohtelevat työväkeään huonosti. Santeri on ihastunut ripeäotteiseen Hennaan, eikä ihastus suinkaan ole yksipuolista. Mutta eiväthän talon poika ja huutolaistyttö voi suunnitella tulevaisuutta yhdessä. Santerin äidillä on poikansa suhteen muita suunnitelmia.
Kirjailija Enni Mustonen on aloittanut mielenkiintoisen Kytösavun tarinoita -sarjan, jonka ensimmäinen osa tämä Pappilan piika on. Kirjassa keskustelut käydään eteläpohjanmaan murteella, ja kirjan lopussa onkin sanakirja, josta voi tarkistaa sanojen merkityksen, jos niitä ei ymmärrä. Murteella kirjoittaminen on kyllä aikamoinen taitolaji. Vaikka hallitsisi puheessa murteen, niin kirjoittaminen onkin vaikeampaa ja virheitäkin tahtoo tulla. Kirja on kuitenkin sujuvaa luettavaa, ja aina lukiessa oppii jotain uuttakin. Tässä kirjassa annetaan hyvä selitys sanonnalle ”tuli hännän alla”. Ehkäpä se on juuri se oikea.
