Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”En minä sinua heti nai!” kuuluu Helena Steenin Herrasväen kerroksissa -romaanin vetävä avaus. Ylkä taitaa yllättyä kihlatun morsiamensa julistuksesta.
Herrasväen kerroksissa on Parempaa väkeä -sarjan toinen osa. Anni ja Martti ovat palanneet Englannista Suomeen. Kotona Annin ei tarvinnut käydä piikomassa; hyvässä perheessä palveluksessa vietetyt kuukaudet tutustuttivat luokkayhteiskuntaan Britanniassa. Mitä kihlaus ja avioliitto merkitsevät Annin aseman kannalta?
Martti-sulhon isällä on tehdas, johon tämä kovin toivoo pojasta jatkajaa. Martti-tohtorilla on oma työnsä ja kiinnostuksensa muulla alalla, vaikka hän tehtaan vieraita ja liikekumppaneita isännöikin milloin Suomessa, milloin Brittein saarilla.
Annin opiskeluhaaveet eivät ole jäähtyneet. Hän tahtoisi olla jotain muutakin kuin teetä kaateleva hienostorouva.
Jos Martti sai etsiskellä tyttöään Englannista sarjan ensimmäisessä osassa Paikka hyvässä perheessä, tulee hänelle retki Annin kotiin tälläkin kertaa, kun Anni lähtee yksikseen pois kesken anoppilaan tekemänsä vierailun. Martilla on viehättävä tapa auttaa Annia ja kummankin sukulaisia hahmottamaan oma erillisyytensä: Anni ei ole menossa naimisiin hänen äitinsä kanssa, hän taas vie vihille pelkästään Annin eikä ketään muuta tämän talonväestä, esimerkiksi asioihin sekaantuvaa Annin isän siskoa.
Edessä on muutto takaisin Englantiin, koska Martti saa sieltä työtarjouksen. Asumuksena vuokratalo puutarhojen rauhassa, ei mitään kaupunkiboksia. Miksi ihmeessä Anni tahtoisi ottaa apulaisen? Jo ensimmäisessä osassa lukija tutustui Dotiin, jonka tarina jatkuu.
Lontoon yöelämän villit huvit, tanssi jazzin tahtiin, itseään tykö tekevät herrasmiehet ja Annia ylellisyyksiin johdatteleva Tabby, joka selittää, millaista juhlakulttuuri debytanteilla ja nuorten avioparien kutsuilla on, tai cocktail-kutsuilla ja illallisilla. ”Älä sure, me olemme siellä herraseurassa, et sinä rahaa tarvitse.”
Kakkososan yhtenäinen tyyli, ajankuvaan sopiva kieli ja tarinan jännite säilyvät hienosti. Pidän siitä valtavasti. Lukijana olen huomaavinani usein, että kuinka hyvä avausosa onkin, jatko tuppaa nilkuttamaan. Steen osaa välttää vaaran. Taso säilyy myös sarjan kolmannessa osassa Tehtailijan rouva.
Ensimmäisessä osassa kielen oppimisen teemaa käsiteltiin Annin ja englannin kielen myötä. Tässä kirjassa kielellistä lahjakkuutta osoittaa Doti, joka oppii hyvin suomea ja sanoo tohtori Talviolle aamulla hyvästiksi ”Kyylemiin”, niinhän he sanovat good bye puhelimessa. Kun aviomies ihmettelee, kenen kanssa vaimo on suomea puhunut, ja moittii kalliista ulkomaanpuhelusta, kun on kysytty neuvoja päivälliskutsujen lihan suhteen, vastaus on Annille tyypillinen: ”Kuulkaapas nyt tohtori Talvio. Se on sillä lailla, että joko se, mitä minä täällä teen, on työtä, ja silloin saan minäkin työpuheluita soitella. Tai sitten se ei ole, ja minä menen opiskelemaan itselleni ammatin, ja sinä saat ruveta syömään kuppiloissa ja kestitsemään niissä ystäviäsikin.”
Kun paluu Suomeen koittaa, yksi pakkilaatikollinen sisältää hillopurnukoita. Saa sitä Annikin mukanaan kättensä töitä viedä, olkoon sitten Dotin kanssa keitettyä karhunvatukkahilloa.
1930-luvun yhteiskunnan kuvaukseen kuuluvat myös mustapaidat, heidän kokoontumisensa ja fasismia sivuavat keskustelut. Nekään sävyt eivät ole liian synkästi esitettyjä.
