Vanhempien ero on usein käsitelty aihe lastenkirjoissa. Onhan se merkittävä mullistus lapsen elämässä, ja omiaan herättämään monenlaisia tunteita. Erotakin voi niin monella tapaa. Riina Katajavuoren kirjoittama ja Jenny Lucanderin kuvittama Kaksi kotia esittelee sopuisan eron: isä ja äiti kutsuvat lapset olohuoneeseen ja kertovat selkeästi ja asiallisesti eroavansa. Äiti ja pikkusisko Varpu, kirjan näkökulmahenkilö, muuttavat omaan asuntoon ja isä ja isoveli Leo jäävät vanhaan kotiin.
Äiti ja isä puhuvat vuorotellen. He ovat samaa mieltä. Isä ja äiti puhuvat niin kuin olisivat jossakin televisio-ohjelmassa.
Joulua vietetään kuten ennenkin, mutta uuvden vuoden jälkeen äiti ja Varpu muuttavat uuteen kotiin. Uusi koti, vierailu vanhassa kodissa, isän ja Leon uusi koti, äidin uusi ystävä Pauli, isän uusi ystävä Riitta… Varpulla on paljon uutta elämässään, ja sitä myötä tunteita käsiteltäväksi. Kaksi kotia kuvaa hienosti sitä, miten Varpu löytää itsestään voimaa näiden tunteiden käsittelemiseen; erillisyyttä muusta perheestä. “On paljon asioita, jotka vain minä tiedän minusta, Varpu ajattelee. Ne ovat minun omia asioitani.”
Lucanderin kuvitusta ei voi kuin ihastella. Kirjassa on upeita sisätiloja, joiden vinksahtaneet kuvakulmat asettavat huonetilan aukeamalle lukijan nähtäväksi. Asettelu on kaikkea muuta kuin tylsää. Lapin laskettelukeskuksessa tapahtuva loppuhuipennus on näyttävän näköinen. Kirjan kuvitus on huikean hienoa.
Kaksi kotia tarjoaa hyviä aineksia vanhempien eron käsittelemiseen lapsen näkökulmasta. Kaikki erot eivät ole niin siistejä, hillittyjä ja hallittuja kuin tässä kuvattu, mutta sotkuisemmissakin eroissa käydään läpi samoja tunteita kuin tässäkin.








