Armoton on Christian Rönnbackan Hautalehto-sarjan 13. dekkari. Sarja sijoittuu Porvooseen, jossa komisario Antti Hautalehto vastaa tiiminsä kanssa rikostutkinnasta. Hautalehdon tiimiin kuuluvat eläkkeelle jäämistä suunnitteleva Tarmo ”Pappa” Lindfors, rikoskonstaapeli Jonna Holm, rikostutkija Simon Kannas, ja uutena tiimiläisenä Linda Sund.
Hautalehto on järjestämässä kakkukahveja palaveriin, jossa Sund toivotettaisiin tervetulleeksi työyhteisöön. Kesken kakunhakumatkan tulee kuitenkin hälytys kadulla tapahtuvasta riidasta. Osapuolina ovat lehden valokuvaaja, kirkkoherra Tuomas Sulkavuori ja tämän vaimo Niina. Sulkavuori oli juuri kotiutumassa työmatkaltaan, kun hänen vaimonsa Niina huomaa paparazzin kuvaavan miestään ja heidän kotiaan.
Kirkkoherra Sulkavuori on pyrkimässä piispaksi, mutta hänen viimeaikaiset touhunsa ovat olleet lehdistön ryöpytyksessä. Onko Sulkavuori syyllinen niihin tekoihin, joista häntä syytetään, vai heittääkö joku vain tahallaan kapuloita rattaisiin? Niina Sulkavuori on kuitenkin täysin kyllästynyt lukemaan miestään koskevia juttuja, eikä säästele sanojaan antaessaan oman haastattelunsa lehdille.
Poliisilla ei riitä resurssit selvitellä Sulkavuorta kohtaan tapahtuvaa ilkivaltaa, joka tuntuu vain pahenevan. Pappa Lindfors pyytää entistä partiokaveriaan Sakari Lammensaarta avuksi. Lammensaari toimii yksityisetsivänä ja lupaa tarkkailla Sulkavuorten tilannetta. Tapahtumat kärjistyvät, kun Sulkavuoren kodin lähettyvillä iltakävelyllä ollut Linda Sund huomaa jonkun tarkkailevan Sulkavuorten kotia. Linda tekee hälytyksen ja lähtee itse henkilön perään sillä seurauksella, että tulee kolkatuksi. Poliisit ovat nopeasti paikalla, mutta pakenija saa poliisit eksytettyä.
Komisario Hautalehto haluaisi keskittyä uuteen taloonsa tutustumiseen, eikä uusi suhdekaan olisi pahitteeksi sen jälkeen, kun suhde Leenaan kariutui. Nyt häntä työllistävät kuitenkin uuteen tiimiläiseen kohdistunut pahoinpitely ja Sulkavuoreen kohdistunut ilkivalta. Rikoksissa on jotain kummallista, ja ne häiritsevät niin Hautalehtoa kuin Pappa Lindforsiakin. Lindfors luottaa intuitioonsa, tekee tutkimuksia myös omalla ajallaan, ja arvelee tapauksesta kehittyvän hankalamman kuin heistä kukaan osaa arvata.
Christian Rönnbacka on loistava kehittelemään tapahtumakulkuja. Ronski huumori on läsnä, ja mielen monimutkaisia kiemuroita pohditaan samalla, kun yritetään selvitä rikosten aiheuttamista kärsimyksistä. Mainioilla henkilöhahmoilla ja nopeilla juonenkäänteillä poliisitaustainen kirjailija saa tapahtumat ja tutkinnan tuntumaan aidoilta. Armoton on kuvaus siitä, mitä häpeä ja kosto voivat saada aikaan.
Päästäkseen mukaan Hautalehdon tarinoihin kannattaa aloittaa koko sarja alusta, lukea kaikki kolmetoista kirjaa, ja jäädä odottamaan seuraavaa. Rönnbacka on omalla tyylillään ehdottomasti yksi parhaista suomalaisista dekkaristeista.








