Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mila Teräs on kirjoittanut kauniin kuvakirjan, joka alkaa siitä, kun Milli Myyrällä on kummallinen olo. Hän on tekemässä suursiivousta talven varalle, mutta jokin vaivaa. Puuttuuko jotain? Metsässä Milli Myyrä löytää monet eläimet ihastelemassa huikean pyöreää täysikuuta. Vaikka Milli kokee, ettei aikaa taivaan tuijottelulle ole, hän pysähtyy, katsoo kuuta ja tuntee olevansa ihanasti eksyksissä. “Avaruus oli ystävällisen hiljainen.”
Eläimet kerääntyvät yhteen lausumaan haikurunoja. Milli malttaa nauttia runoudesta, mutta sitten on taas aika kiiruhtaa. Lähtiessään Milli saksii juhlallisen värisestä yötaivaasta palasen itselleen – ehkäpä siitä saisi loistavat verhot. Irti leikattuna yötaivas kuitenkin sammuu. Lopulta touhukas Millikin ymmärtää, “kuinka ihmeellistä olikaan nähdä, hengittää ja olla olemassa”.
Haikuihin törmää lasten kuvakirjoissa tarpeettoman harvoin. Vähäeleisen runouden äärelle saisi pysähtyä useamminkin. Nora Surojeginin kuvitus on viehättävää. Pehmeän pörröiset eläinhahmot ovat suloisia, mutta vähän tavanomaisia, mutta yötaivaan ja täysikuun kuvaaminen on upeaa. Myyrä joka katsoi kuuta erottuukin kuvakirjojen joukosta taianomaisella yötunnelmallaan, ja sen tunnelman luomiseen teksti ja kuvitus osallistuvat käsi kädessä.
