Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kukaan ei ole voinut välttyä muumeilta ja sen myötä Tove Janssonin tuotannolta, mitä sitten piisaa yllin kyllin kaikkea paljon muutakin. Tämä kirja ei kuitenkaan kerro Tovesta, vaan Sophiasta, joka on tässä kirjassa valottanut elämäänsä Janssonin perheessä.
Lars ”Lasse” Jansson syntyi vuonna 1926 Toven ja Per Olovin pikkuveljeksi. Lasse ja Tove olivat aina hyvissä väleissään ja jakoivat elämäänsä paljon. He muun muassa tekivät yhdessä Muumi-sarjakuvia. Jossain vaiheessa Lasse tutustui ja sittemmin avioitui Anita ”Nita” Leschin kanssa ja Sophia syntyi vuonna 1962. Auvoista perhe-elämää ei kauan kestänyt, sillä Nita lähti, jätti Lassen ja Sophian, kun pieni Sophia oli vain viisivuotias. Pian sen jälkeen Nita menehtyi. Äidin lähtö jätti lapseen jäljet, mistä Sophia kertoo, miten vaikeaa on vielä pitkän ajan kuluttuakin kertoa.
Sophialla oli lähellään isoäiti Ham, isä Lasse ja täti Tove, ja ne kolme saarta, jotka olivat Tonga, Ibiza ja saari Suomenlahdella. Lasse on kuitenkin aina jäänyt siskonsa varjoon, vaikka teki suuren työn koko Muumi-konsernissa. Hän oli taitava piirtäjä ja käänsi sarjakuvia myös englanniksi. Äidistä ei kuitenkaan koskaan puhuttu! Tässä tulee esiin se, miten on aina kautta aikain vaiettu asioista, aivan kuin vaikenemalla niitä ei olisi ollutkaan.
Sophia sai myöhemmin käsiinsä äitinsä kirjoittamat kirjeet. Tässä kirjassa hän valottaa niiden myötä äitinsä elämää. Tekee mieli antaa anteeksi Nitalle, jonka elämä ei ollut hehkeää, saati normaalia. Hänen tarinansa on koskettava.
Kolme saarta on äärimmäisen kiehtova ja monille varmasti tukea antava kirja, sillä äidittä kasvaneita on, samoin kuin isättömiä. Tämä teos kertoo omanlaisensa tarinan siitä, miten sellaisesta selviää.
Aikalaiskuvaus on mielenkiintoista ja tuttuja nimiä vilahtelee tämän tästä. Janssonien sukutarina nousee esiin, taiteen tekeminen ja elannon saanti. Kaikilla kolmella saarella eletty elämä ja lisäksi se, että Sophia peri koko Muumi-konsernin! Miten hän sitä alkoi pyörittää, oli myös vähän kuin ”tähtiin kirjoitettu”.
Kirjan tekstiä tukevat runsaat kuvat, joita on kahdessa liitteessä. Niitä oli kiva tutkailla, kun ensin oli lukenut kirjan. Siihen menee hiukan aikaa, koska sivuja on lähes 400 ja juttua tulee niin, että sitä täytyy välillä oikein mietiskellä.
Ehdottomasti suositeltava lukukokemus. Jos ei vielä tähän mennessä ole tutustunut Tove Janssonin kirjallisuuteen (muuhun kuin Muumeihin), niin viimeistään tämän kirjan jälkeen alkaa kiinnostaa.
