Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jos nauran ääneen neljä kertaa kirjan mittaan, opus on mielestäni todella hauska. Clare Pooleyn Ikä on vain numero -kirjaa lukiessani lakkasin laskemasta. Olen tarpeeksi vanha ymmärtääkseni ja riittävän nuori jaksaakseni vielä huvittua joukkiosta senioreita, jotka päätyvät kulmillaan sijaitsevan yhteisötalon seniorikerhon jäseniksi.
Lydia iloitsee työpaikastaan seniorikerhon ohjaajana. Hyvä, että edes jotain osa-aikatyötä onnistui löytämään. Siinähän voisi muutaman kerran viikossa leppoisasti askarrella ja kuunnella vähän musiikkia, eikö niin?
Väärin. Heti ensimmäisessä kokoontumisessa sattuu draamaa, joka silmin nähden virkistää eläkeläisiä. Sivutuotteena on yksi orpo koira, jonka hoitoringiksi seniorit ryhtyvät.
Askartelutarvikkeet pysyvät tiiviisti kaapissa seuraavillakin kerroilla, kun vanhukset tuntuvat suunnittelevan ohjelmaa ihan ilman Lydiaa. Kakku sentään tekee kauppansa, että tarvitaan Lydiaa ainakin leipomaan.
Yhteisötalossa toimii myös lasten päivähoito, ja Ziggy, nuori yksinhuoltajaisä, tuo lapsensa sinne ja yrittää opiskella samaan aikaan. Hän tutustuu Daphneen, yhteen senioreista, ja auttaa tätä.
Kun kaupunki päättää repiä yhteisötalon maan tasalle, nuoret ja kokeneet yhdistävät kekseliäisyytensä ja voimansa.
