Mari Mörön lastenrunokokoelma Tuhannenkymmentä perhosta tarjoaa ilahduttavia runoja pihamaan asukkaista, kukkasista kanoihin ja kaikenlaisiin pikkuöttiäisiin. Riimiteltyjä lastenrunoja kuvittaa Mirkka Eskolan söpö kuvitus.
Alun kukkarunot varsinkin viehättävät, ja on mukavaa, että vaatimattomalle, mutta kiehtovalle hiirenvirnallekin on laadittu runo. Näistä kasvirunoista teos laajenee eläimiin ja myös sekalaisiin hyvinkin mielikuvituksellisiin aiheisiin. Pidin kasvirunoista eniten.
Runot ovat riimiteltyjä ja sikäli varsin perinteisiä. Loppua kohden runojen kieli alkaa sirpaloitua enemmän nonsensen suuntaan. Runot ovat hauskoja ja somia, ja niissä on enimmäkseen selkeä ja helppolukuinen rytmi.
Kirjan kuvitus on sikäli vähäeleistä, ettei se missään vaiheessa vie etusijaa teksteiltä. Se tyytyy kuvittamaan runoja. Herkkä tyyli toimii hyvin. Tuhannenkymmentä perhosta ei nouse suurimpien lastenrunosuosikkieni joukkoon, mutta on silti viehättävä kokoelma mukavia luontokuvauksia ja rauhallisia unirunoja.
Tuhannenkymmentä perhosta
– kaikki samasta kerhosta
täplitti huoneen seinää.
Voi, unesta tyhjeni pää
ja siipiparit säihkyvät
vain tyynyssä läikkyvät.








