Aile on 15-vuotias ja kuuluu laulunluojien sukuun. Hänen äitinsä kaupassa myydään laululiemiä, nestemäiseen muotoon uutettuja maagisia lauluja. Niitä Ailen äiti uuttaa kukista ja valmistaa erilaisiin elämän käännekohtiin. Aile on ensimmäistä kertaa yksin hoitamassa äidin kauppaa, kun ryöstäjät iskevät.
Ryöstön jälkeen Aile alkaa kuulla outoa musiikkia, karmivia säveliä, joita kukaan muu ei kuule. Nämä oudot äänet herättävät tietysti ahdistusta, koska Aile ei ymmärrä mistä ne tulevat ja mitä ne tarkoittavat. Myös ihmissuhderintamalla on muutoksia: suhde parhaaseen ystävään Jiroon tuntuu hankalalta. Onko Aile ihastumassa parhaaseen ystäväänsä?
Samalla koulussa uudet ystävät johdattavat Ailen somehaasteiden maailmaan kokeilemaan rajojaan kielletyillä tavoilla. Kun kuvioon tulee vielä entinen luokkakaveri, jonka kanssa Ailella on vaikeaa yhteistä menneisyyttä, ollaan kieltämättä melkoisen sekasotkun äärellä.
Pirstaleiden melodiaa kuvaillaan urbaanifantasiaksi. Laulunluominen onkin maagista ja Ailen kuulemat äänet tuovat kirjaan yliluonnollisen elementin, mutta sen syvempää fantasiamaailmaa Pirstaleiden melodia ei tarjoa. Tarina on sijoitettu keksittyyn maailmaan, mutta kovin kauas ei olla menty: älypuhelimet ja somet ovat olemassa, mutta puhelimia sanotaan viestikkeiksi ja SnapChatin tai TikTokin sijaan ollaan Vimmassa. Maailma voisi olla lähempänäkin meidän maailmaamme; ehkä se olisi saanut fantasiaelementit loistamaan kirjasta kirkkaammin. Nyt ne jäivät vähän haaleiksi.
Kirjan olennaisempaa antia ovat kuitenkin Ailen vaikeat tunteet, tasapainottelu ystävyyden ja ihastumisen välillä Jiron kanssa, rajojen kokeilemiseen ajava ahdistus ja taipuminen uusien ystävien painostuksen alla. Olisin kaivannut vielä rohkeampaa otetta laulutaikuuden parissa, mutta näinkin Pirstaleiden melodia tarjoaa tunteikkaan lukuelämyksen.








