Mila Teräksen kirjoittama Hotelli Hämärä -sarja on helppolukuinen lastenkirjasarja. Sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt kuusi kirjaa, jotka kaikki kertovat Teon ja Tuukan perheestä, joka on muuttanut vanhaan rapistuneeseen hotelliin. Hotelli Hämärää pyöritetään koko perheen voimin: isä laittaa ruokaa ja sisustaa, äiti remontoi, pappa hoitaa vastaanottoa ja mummo marsujaan. Teon ja Tuukan seurana pyörii naapurin Leila, joka osallistuu jännittäviin seikkailuihin.
Hotelli Hämärä ja kummituspurkki (2018) esittelee asetelman. Kirjassa mainitaan, että Tuukka-veli, joka on taitava valokuvaaja, on myös kehitysvammainen. Tämä ei tule muissa sarjan kirjoissa ilmi millään tavalla. Yöllä hotellin käytäviltä kuuluu outoa huokailua. Lapset joutuvat selvittämään, mistä on kyse, ja onneksi mysteeri saadaan ratkaistua. Mutta hotellin käytäviltä kuuluu outoja askelia…
Hotelli Hämärä ja ullakon arvoitus (2019) paljastaa, että äänet kuuluvat hotellin ullakolta, jossa näkyy myös valoja ja outoja hahmoja, vaikka avain on hukassa ja ovi kiinni. Kun ovi lopulta aukeaa, lapset ovat kauhuissaan. Lopulta mysteeri selviää, kiitos marsuemon väliintulon. Hotelli Hämärän rauha ei kuitenkaan kestä pitkään…
Hotelli Hämärä ja aavekäsi -kirjassa (2021) hotelliin tulee ensimmäinen maksava asiakas, mutta hotellissa näyttäisi liikkuvan aavekäsi, joka kolistelee kaapinovia. Käy ilmi, että hotellin entisen omistajan haamu ei siedä sotkevia vieraita. Tämäkin mysteeri ratkeaa siis somasti, mutta sitten Tuukka löytää oudon salaoven…
Hotelli Hämärä ja salakäytävä (2024) kertoo tästä Tuukan löytämästä salakäytävästä. Hotellin jouluaatto saa yllättäviä käänteitä, kun lapset löytävät salakäytävän asukkaan ja marsut sotkeutuvat asiaan. Lopussa valetaan uuden vuoden tinoja ja seinällä näkyy uuden seikkailun alku…
Hotelli Hämärä ja kirotut kirjat (2025) esittelee sarjan uuden kuvittajan. Aikaisemmat kirjat ovat Silja-Maria Wihersaaren kuvittamia ja nyt kuvittajaksi vaihtuu Janni Mäkinen. Tyyli muuttuu samalla yksinkertaisemmaksi ja selkeäviivaiseksi. Tarinassa ihmetellään kirottuja kirjoja, joiden sisältö on muuttunut: Peukalo-Liisan sijasta sadussa onkin Nyrkki-Peikko. Syylliseksi paljastuu vanha tuttu hotellivieras ja marsuillakin on tassunsa pelissä.
Hotelli Hämärä ja muotokuvan mysteeri -kirjassa (2026) hotelliin tulee arviointiraati, joka tietysti luo vanhemmille paineita. Kaikki paikat on puunattava viimeisen päälle kuntoon. Raatia kuitenkin häiritsee aavemainen viulunsoitto. Lasten on uskaltauduttava tyhjän muotokuvan takaiseen varjomaailmaan selvittääkseen viulunsoittajan mysteerin.
Sarjan alkupuolella kirjojen lopussa on houkutteleva pohjustus seuraavasta kirjasta, mutta ilmeisesti jossain kohtaa valmiit ideat loppuivat tai jotain muuta epävarmuutta tuli, ja tästä seuraavaa osaa pohjustavasta koukusta on luovuttu. No, eiköhän sarja ole siihen mennessä lukijansa koukuttanut jo muutenkin. Hotelli Hämärät asettuvat aika mukavalle tasolle jännittävyyden ja pelottavuuden suhteen: niissä on aaveita ja kaikkea muuta jännittävää, mutta toisaalta ei mitään todella synkkää ja pelottavaa. Ullakon arvoituksen aavenuket ovat painajaismaisinta, mitä näistä kirjoista löytyy, ja voivat olla herkemmälle lukijalle aidosti kammottavia.
Kuvittajan vaihdos on tällaiselle sarjalle aina pieni riski. Mäkisen kuvitus viekin tyyliä sarjakuvamaisemmaksi ja kepeämmäksi. Toisaalta Muotokuvan mysteerin seikkailu muotokuvan takaisessa varjomaailmassa on hyvin jännittävä käänne, joten kyllä sarjassa sittenkin on hyvää jännitystä ja kiehtovaa seikkailua mukana, kuvitustyylin muutoksesta huolimatta. Hotelli Hämärä -kirjat sopivatkin hyvin jännitystä kaipaaville pikkulukijoille, joilla lukutaidon perusteet ovat jo hallussa. Sarjan ensimmäinen osa on 60-sivuisena vähän pidempi, muut ovat noin 40-sivuisia ja mukavan helppoja luettavia.
Hotelli Hämärä -sarja on julkaistu osana Kariston Kirjakärpänen-sarjaa ja itse asiassa Kummituspurkki aloitti koko sarjan. Kirjakärpänen-sarja on suunnattu juuri lukemaan oppineille alakoululaisille. Sarjan kirjoissa on runsas kuvitus, iso teksti ja lyhyet, houkuttelevat tarinat. Kirjoissa on tavallinen teksti, ei siis suuraakkosia ja tavutusta. Sellaista tarvitseville Karistolla on vielä helpompi Kirjakirppu-sarja.













