Erinomaisella Humalan soundtrack -säeromaanilla debytoinut Tiia Mattila jatkaa yläkouluikäisen Iiron tarinaa. Iiron vanhemmat ovat alkoholisteja, jotka eivät kykene huolehtimaan lapsestaan kunnolla, joten edellisessä kirjassa Iiro pääsi asumaan parhaan kaverinsa luona normaaleissa perheoloissa. Tavalliseen, toimivaan perhearkeen solahtaminen ei kuitenkaan ole ihan helppoa. Iiro pelkää olevansa liikaa, saavansa milloin tahansa häädön ja joutuvansa tyhjän päälle. Luottamuksen rakentuminen vie aikaa.
Iiro työskentelee koulunkäynnin ohessa kahvilassa. Hän on hyvä työssään ja viihtyy, mutta sitten tulee iso yllätys: Iiron äiti aloittaa työt samassa kahvilassa. Kahvilan omistaja ei tiedä, että kyseessä on Iiron äiti, eikä Iiro tietenkään itse kerro tätä. Voiko olla, että äiti olisi ryhdistäytynyt ja pystyisi pitämään työpaikan?
Toinen iso juttu on se, mitä Iiron ja parhaan kaverin Topin välillä on. Pitkällistä ystävyyttä, kyllä, mutta onko se vain ystävyyttä? Voisiko olla, että poikien välillä on syvempiäkin tunteita? Ja ovatko Topin antamat merkit syvemmistä tunteista sitä, ja onko Iirolla samoja tunteita, vai mistä on kyse? Tässä on Iirolle ihmettelemistä.
Selviämisen soittolista on edeltäjänsä tapaan ripeäliikkeinen säeromaani, jossa tapahtumat etenevät vauhdilla. Se kuvaa hyvin nuoren miehen ahdistusta vaikeassa elämäntilanteessa ja sitä epävarmaa toivoa, mitä luotettavat, turvalliset ihmissuhteet tuovat, kun luottamusta ihmisten hyvyyteen ei ihan täysin ole. Vaikeista aiheistaan huolimatta Selviämisen soittolista on positiivinen kirja, joka osaltaan ruokkii toivoa paremmasta ja toivottavasti rohkaisee samojen ongelmien parissa painivia lukijoitakin ottamaan asioita puheeksi ja hakemaan apua.






