Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maria Vilja on juuri nyt erinomaisessa vireessä kuvakirjojensa kanssa ja tekee kerta toisensa jälkeen hienoa työtä. Ilmapallokivi ei poikkea linjasta. Kirja kertoo kahdesta päiväkotikaverista, jotka iloitsevat kevään tulosta. Rami intoilee Panulle saavansa päiväkotipäivän jälkeen vappupallon. Panukin haluaisi vappupallon, eikä äiti sano suoralta kädeltä ei, mutta juuri ennen kauppaan lähtöä postiluukusta kolahtaa taas uusi lasku, ja kun vappupallo maksaa kaupassa 16 euroa, äidin on pakko sanoa ei.
Puron luona leikkiessään Panu löytää hienoja sileitä pikkukiviä maalattavaksi. Sitten löytyy jotain aivan upeaa: iso, sileä, ilmapallon muotoinen kivi. Panu jaksaa juuri ja juuri kantaa sen. Ison kiven voi maalata ilmapallon näköiseksi. Upeaa! Mutta eihän se ihan sama asia ole, ja lopulta seuraa turhautumista, harmia, ”MÄ EN KOSKAAN SAA MITÄÄN”-raivarit. Eikä äitikään voi kaikessa auttaa.
Äidin katseessa ei ollut vastaväitettä. ”Se on sairaan epäreilua”, hän puuskahti. ”Se on munkin mielestä suoraan sanottuna…” Lauseen loppu rätisi ja sähisi.
Äiti ei voi muuttaa maailmaa reilummaksi, eikä keksi mitään järkevää vastausta Panun kysymykseen siitä, miksi lasten pitää aina leikkiä reilusti ja jakaa tasan ja aikuisten ei. Murheiden jakaminen onneksi helpottaa niitä. Lopulta ilmapallokivi osoittautuu ihan hauskaksi jutuksi – eikä se Raminkaan oikea ilmapallo niin kauaa kestänyt ennen lösähtämistään.
Kun oikeistopoliitikot murentavat suomalaista yhteiskuntajärjestystä, kasvattavat varallisuuseroja ja lisäävät lapsiperheköyhyyttä, lasten kokemat epätasa-arvon kokemukset vain yleistyvät. Tarve aihetta käsitteleville kirjoille ei siis ainakaan vähene. Ilmapallokivi sanoittaa epäreiluuden kokemuksia. Se ei tietenkään ratkaise mitään rakenteellisia ongelmia, mutta ainakin näyttää, miten murheiden jakaminen keventää oloa ja tarjoaa lohtua. Kirjan kuvitus on hienoa ja ilmeikästä ja teksti taiten kirjoitettu. Upeaa työtä.
