Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Luin Maria Viljan Villikissareppu-kirjan. Se oli niin hyvä, että sarjaan oli tarpeen perehtyä syvemminkin. Sarjan aloittaa Näkymätön reppu. Se esittelee pienen Rosali-tytön, jolla on aina mukanaan näkymätön reppu.
Rosali poimii reppuun kaiken mitä hän näkee ja kuulee, haistaa, maistaa ja tuntee. Kaiken mikä ärsyttää ja mikä saa hymyilemään. Kaiken mitä joku kertoo, ja varsinkin kaiken mitä hän kuulee vahingossa.
Reppu on metafora erityisherkän lapsen tavalle olla ja elää ja kerätä mukaansa kaikenlaista kuormaa. Kun aistii herkästi, matkaan tarttuu kaikenlaista, ja se pysyy mukana, kunnes reppuun kertyy niin paljon tavaraa, ettei sitä jaksa enää kantaa. Kirja kertookin hankalasta päivästä, jolloin näin pääsee käymään. Kun raskaan päiväkotipäivän jälkeen Rosali tulee kotiin, reppu räjähtää ja syöksee sisältönsä ilmaan kuin tulivuori!
Onneksi on isä, joka osaa lohduttaa ja rauhoittaa. Isä muistuttaa, että repusta kannattaa olla ylpeä ja että sinne kertyy myös hyviä asioita. Erityisherkkä on herkkä myös hetkien kauneudelle! Isä osaa myös neuvoa Rosalia siinä, miten reppua saa kevennettyä, kun sinne on kertynyt liikaa tavaraa.
Kirjasarjan nettisivuilla on oheismateriaalia kirjan pedagogisen puolen tueksi. Vilja käyttää herkkyyttä sateenvarjokäsitteenä, jonka alle mahtuu erityis- ja aistiherkkyys, mutta myös koko neuromoninaisuuden kirjo. Monilla neurokirjolla olevilla esiintyykin erilaisia herkkyyksiä. Näkymätön reppu antaa aineksia käsitellä ja ymmärtää herkkyyttä, oli sen syy sitten mikä tahansa. Kirjaa on hyvä lukea myös sellaisille lapsille, joilla ei itsellään erityisherkkyyksiä ole.
Pedagogisen puolen ohella Näkymätön reppu on kauniisti kuvitettu kuvakirja, jota on ilo lukea. Vilja on oivallinen kuvittaja.
