Molli ei ole kasvanut eikä viisastunut sitten viime näkemämme kirjan Molli ja väärä jalka, vaikka on tuosta tapaamisesta jo parit vuodet. Samanmoinen ”vouhake” on: tunteissa ja voimissa ääripäinen.
Uusimmassa Molli on heti kättelyssä voimainsa viemänä: vahvempaa ei ole kuin hän. Nostaisi vaikka vuoren suorille käsille. Mutta kun ei nouse pieni kivikään häthätää kuin maasta polviin! Sepä ei Mollia lannista: – Hurrrjan vahva Molli! – Mahtavat hauiskukkulat. Ilmoille kajahtaa voimahuuto:

Ylpeily jatkuu aikansa. Pelleillään ja pöljällään, irvistellään ja ilmeillään ystävien Sisun ja Sutun kanssa. Kunnes paha saa palkkansa ja Molli näpsyn kuolevaisuudesta mutalätäkön yli hyppelyssä.
On lohdun ja lohduttelun aika.

Semmoista elämä on, olipa iso tai pieni, nuori tai vanha. Vaihtelevaa.
Mollin elämästä on opiksi otettavaa ja samaistumispintaa meille kaikille, taas!
Kieltämättä on se vähän synkähkön tumma hahmo tuo Molli, jos tarkasti katsoo; saattaapi olla, etten valitse suoraan lonkalta Mollia vuoden 2025 lastenkirjaksi, kuten vuoden 2023 Blogistania-äänestyksessä.
Eivätkähän nuo hampaatkaan omilta näytä, käymättömät tekarit lienevät:
