Maria Viljan nimi oli tuttu Villikissareppu-kirjasta. Se oli oikein mukava tuttavuus, joten tartuin tähänkin kirjaan – asiaa auttoi toki myös Kesän ainoa kaunis päivä -kirjan upean kesäinen kansikuva, jossa äiti syleilee kahta lastaan eväsretkellä, kaiken yllä ihana kesäinen heleys.
Äidin ja lasten kesäretkestä kertova kirja on omistettu ”meille kaikille, jotka joskus menetämme hermomme”. Heti alusta asti on selvää, ettei kesäretki ole pelkästään helppo ja kiva asia. Äiti puhisee listatessaan kaikkia mukaan otettavia asioita ja kuten pienten lasten kanssa tavallista on, matkaan lähteminen ei ole aivan yksinkertainen ja selkeä juttu.
Lopulta matkaan kuitenkin päästään. Matkan varrella on kaikenlaista pientä sattumusta ja kiukuttelua ja jo retkeen kuuluvalla laivamatkalla äidin ilme on kaikkensa antaneen näköinen. Lopulta lasten riita kamerasta saa äidin hermot menemään. Silloin äiti raivostuu ja tulee sanoneeksi ihan tyhmiä asioita ja pelästyttäneeksi lapset.
Ihmisiä äiditkin vain ovat, ja kun tarpeeksi tökkii, hermot menevät rauhallisemmaltakin. Se on elämää ja tavallisen lapsiperhearjen kuvaajana Maria Vilja on kyllä hyvä. Kesän ainoa kaunis päivä on realistinen ja rehellinen kirja. Se on myös erittäin kaunis kirja: kuvitus on todella kaunista ja onnistuu tavoittamaan kauniin kesäpäivän tunnelmaa hyvin.