Osuin valitsemaan luettavaksi viihderomaanin. Luen niitä vähemmän, mutta tähän tartuin koska sen on kirjoittanut Soili Pohjalainen. Pohjalaisen tyyli viehättää ja ne kevyet ”heitot” sinne tarinan höysteeksi naurattavat.
Tukka hyvin kertoo Ilonasta. Hän on kampaaja, jonka oma tukka ei ole hyvin. Hän on eronnut Markuksesta ja heillä on yhteinen tytär Kiira, joka on juuri muuttanut omilleen. Ilona on aina ollut se, joka hoitaa kaiken, auttaa kaikkia, tulee kaikkien kanssa toimeen, on siis läpeensä niin kiltti ihminen kuin vain mahdollista.
Keski-ikä on tullut ja Ilonakin alkaa muuttua. Voi olla jotakin mieltä ja jopa ilmaista sen. Miten kaikki muut sen ottavat, niin oikein ärsyttää, kun kehoitetaan rauhoittumaan. Kun Ilonalla on pientä sutinaa exänsä kanssa, niin siitä ei voi kertoa kenellekään, paitsi kun sitten avautuu vähän parhaalle ystävälleen, niin jo vain saa pyyhkeitä.
Ilonan työ on kampaamossa, jossa pomona häärää Eeva, joka haluaa taas uuden remontin. Ilonaa se suututtaa ja pamauttaa sen julki. Remontti tulee siitä huolimatta ja Ilonan on tehtävä sinä aikana kotikäyntejä.
Ilonan, Markuksen ja Kiiran elämää valotetaan, mutta kuvaan astuu paljon muitakin, kuten Ilonan vanhemmat, jotka ovat kyllä melkoisia persoonia. On kampaamon asiakkaita, baarin tyyppejä ja kaikki kuvattu hyvin herkullisesti.
Koska Ilona on ollut Kiiran yksinhuoltaja, eikä ole miestä, niin sekös muita rassaa, niin että ollaan ehdottelemassa vaikkapa Tinderiä…
Ei, ei Ilona voinut, Siellä oli miehiä, jotka ottivat itsestään kuvia hississä. Mitä mies haluaa viestiä profiilikuvalla, jossa hän katsoo hissin peiliin näennäisen huolettomasti, kulmat harkitussa kurtussa? Että hän on suuri ajattelija, joka viettää pitkiä aikoja hississä?
Hän ei kuitenkaan tiedä oikein itsekään, mitä haluaa, ei ja joo. Lukijakin on aika lailla hämmennyksissä, kun ei osaa ”valita Ilonalle oikeaa tietä”. No, antaa Ilonan itse päättää. Kun kirja loppuu, tarina jatkuu, koska tämä kirja on valloittava sarjanavaus, jota kyllä jää odottamaan.






