Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Siirtolapuutarha tarjoaa aivan omanlaistaan mökkielämää, sillä yhteisö on tiiviinpuoleinen, ja sääntöjen noudattamista valvotaan tarkasti. Eivätkä suinkaan vain nuoret ja uudet aiheuta harmia kyttääjille, vaan kahdeksankymppinen Ragnar aiheuttaa naapurilleen pöyristystä uintireissuillaan myös.
Åsa Liabäckin Siirtolapuutarhaunelmia aloittaa samannimisen sarjan, jonka toinen osa Unelmanrönsyjä siirtolapuutarhassa on jo ilmestynyt.
Tutustumme Annaan, jonka särkynyttä sydäntä puutarhaterapia paikkaa. Onnekseen hänen naapureinaan on hyviä tyyppejä, joiden kanssa kahvitella, lounastaa ja suunnitella, mihin vuotuinen yhdistyksen raha alueen kehittämiseksi ja korjaamiseksi käytetään.
Jokaiseen yhteisöön mahtuu tietysti ainakin yksi murheenkryyni:
Rigmor oli siirtolapuutarha-alueen pikkumaisin besserwisser.
Annan menneisyyden seurustelukumppani Joakim pulpahtaa yllättäen aidan taakse. Kukapa muukaan hänen äitinsä sattuu olemaan kuin Rigmor. Mies on onneksi toista maata – vai onko? Ja miksi Annasta tuntuu joskus niin värisyttävältä Ragnarin lapsenlapsen Patricin lähellä? Olisihan aivan hullua tuntea niin Patricin tapaisen miehen kanssa. Ragnarhan oli kertonut lapsenlapsensa suuntautumisesta, ja asia oli kaikille ok. No, ehkä miehestä tulisi Annalle sellainen luotettava ystävä kuin elokuvissa…
Kaiken kukkuraksi Patric kirjoitti kirjaa. Kuinka täydellinen mies voikaan olla?
Margareta on eronnut pari vuotta aiemmin, ja nyt asuinkaverina on vain kissa Maukumensson. Kun entinen mies pelmahtaa portille, luvassa on suuria käänteitä, joskaan ei paluuta entiseen.
– Sen takia minä tulin, Anders jatkoi ja katsoi häntä silmiin. – Margareta, meidän pitää olla taas ystäviä. Tai ainakin olla riitelemättä, jos olemme samoissa häissä.
Andersin silmät nauroivat, kun hän sanoi viimeisen lauseen. Margareta katsoi miestä vaikuttuneena.
Liabäck on kirjoittanut varsin herkullisen henkilögallerian, josta lukee mielellään lisääkin. Hän noudattaa vekkulisti myös kirjailijan perussääntöä, että jos mainitsee aseen, pitää muistaa myös käyttää sitä. Sivuilla silloin tällöin vilahtelevat espanjansiruetanat pääsevät varsin vaikuttavan kohtauksen osaksi.
