Tartuin Viipurin viuluun, koska sen aihe oli niin mielenkiintoinen! On erittäin arvokas viulu, jota havittelee kolme tahoa, kaksi hyvää ja yksi pahis. Viulu on 300 vuotta vanha Guarneri del Gesú, joka on rakennettu Cremonassa ja sen jälkeen sen vaiheet ovat olleet moninaiset. Se on ollut Viipurissa, Budapestissä ja viimeisenä Lontoossa ja nyt se on myynnissä.
Lontoon ”myyjäisiin” viulua sitten saapuu ostamaan ne kolme potentiaalista asiakasta, mutta kaikki ei menekään niin kuin pitäisi… Shara ja Benjamin ovat tulleet Yhdysvalloista. Shara on Benjaminin avustaja, sillä Benjamin on sairaalloinen. Lauri ja Jutta ovat saaneet toimeksiannon Eerolta Suomesta. Sitten on Allen Ip, kasinokeisari, oikea nilkkien nilkki. Eero ja Benjamin haluavat viulun sen soinnin vuoksi, mutta Ip haluaa vain omistaa sen.
Vauhti alkaa siellä Lontoossa ja jatkuu aina kirjan viimeisille sivuille asti niin, etten meinannut välillä uskaltaa lukea. Ip osoittautuu hovinsa kanssa ikäväksi tyypiksi, joka haluaa siivota muut ostajaehdokkaat pois. Nämä neljä ovatkin niin mukavia, että lyöttäytyvät porukaksi ja varsin toimivaksi sellaiseksi, johon toki on omat syynsä.
Kun he sitten yrittävät selvitä, he joutuvat aina vaan kiperimpiin tilanteisiin ja kaiken aikaa saa miettiä, kuinka he pystyvät toimimaan. Jotenkin he aina neuvokkaina ratkaisevat ylitsepääsemättömätkin esteet.
Luin Viipurin viulua aina illalla sängyssä ja sain makoisat yöunet, kun oikein hyvin päivän päätös tapahtui. Loppuvaiheessa kun sankarit ja viulu olivat viimeisellä pakomatkalla, tiesin ja lohdutin itseäni, että he selviävät, koska enää ei ollut monta sivua jäljellä!
Viipurin viulu on todella hienosti rakennettu kirja ja sellaisella juonella, joka viehätti omintakeisuudellaan. Luin sitä kuitenkin aika hitaasti ja niin ollen ehdin tutustua kirjan henkilöihin paremmin, joten on ihan pakko myöntää, että toivoisin kuulevani heistä lisää! Toivottavasti he pääsevät uusiin seikkailuihin, sellaista sankariainesta he olivat.
Jaakko Jokinen ei ainakaan toista itseään, sillä hänen edellinen kirjansa Äyräskoski oli aivan erilainen.






