Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kulttuurihistorian dosentti Kari Kallioniemen Blitzistä blairismiin on esimerkillisen hyvä tietokirja, joka tekee kunniaa niin itse kirjoittajalle, kuin Turun yliopiston kulttuurihistorian laitokselle tuomalla päivänvaloon ihmisten ja ideoiden arjen törmäyksiä. Juuri se on kiinnostava tutkimuksen kohde.
Kirjan otsikoita ovat muun muassa ”Sota-ajan elokuva”, ”Nuoret vihaiset miehet”, ”Uusi nainen 1960-luvun valkokankaalla”, ”Svengaava Lontoo”, ”James Bond”, ”Kotiinpaluun teemat englantilaisessa rock-kulttuurissa”, ”Muutokset rock-tähteydessä”, ”Soul-sosialistit”, ”George Orwell ja englantilainen populaarikulttuuri” sekä ”Blairismi ja brittipop”. Aiheet ovat kuin syvällinen läpileikkaus nykybrittiläisyyteen ja sen kulttuurihistoriallisiin juuriin.
Blitzistä blairismiin on tarpeellinen syväsukellus ilmiöiden taustalle saadaksemme tietää mitä ja miksi, ja mikä parasta: sujuvasti ja helposti ymmärrettävään asuun kirjoitettuna. Tämä on oiva taustakirja kaikille niille, joita kiinnostaa nykyajan kulttuurihistoria. Aihetta voi opiskella Turun yliopistossa – ja aika moni opiskeleekin. Brittiläisen luovuus ja maan johtava rooli populaarikulttuurissa vuosikymmenten ajalta tekee aiheesta kiinnostavan monille.
Kallioniemi asettaa taustakysymykseksi sen, miten toisen maailmansodan jälkeinen populaarikulttuuri, jota on totuttu pitämään äkäisenä irtiottona sotaa edeltäneestä maailmasta, oli niin monin säikein kiinni menneessä ajassa juuri Iso-Britanniassa. Häntä kiinnostaa myös se yhteiskunnallinen ulottuvuus, joka näyttää olevan erityisellä tavalla läsnä tuon ajan englantilaisessa populaarikulttuurissa.
British Cultural Identities -teoksen kirjoittajat kertoivat vuonna 1997, että brittiläisessä elämässä on tapahtunut merkittävä muutos. Britit viettävät enemmän vapaa-aikaa tutustumalla historiallisiin kohteisiin ja näyttelyihin ja käyttävät enemmän rahaa historiaan liittyviin tuotteisiin. Britannian lehdistö olikin pitkään mainostanut ”historian olevan uutta rokkia tai puutarhanhoitoa”. Näin oli siis kolmekymmentä vuotta sitten. Onko enää?
Ehkä ei, mutta jollain tavalla kirja on ajankohtainen edelleenkin. Britit ehkä surevat tällä tavalla menetettyä valta-asemaansa. Kirja on myös siksi arvokas, että se näyttää meille, miten Britanniassa perinteinen kulttuuri ja populaarikulttuuri kohtaavat kiinnostavalla tavalla ylittämällä rajoja virallisen ja epävirallisen historian välillä, tuottaen koko ajan muun muassa lisää maailmalla suosittuja televisiosarjoja kaikesta mahdollisesta brittitaivaan ja -maan välillä.