Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pienkustantamisen pioneeri ja omien polkujensa kulkija Asmo Koste on tehnyt suomalaiselle homomaailmalle kulttuuriteon suomentamalla ja kustantamalla erään homomaailman tärkeimmistä ja unohdetuimmista kirjallisuusklassikoista, Sir Richard Burtonin Tuhannen ja yhden yön tarinoiden käännöksen kymmenennen osan loppuesseen neljännen osan Pederasty.
Suomennos ei kuitenkaan ole ihan tarkka eikä oikeinkirjoituskaan. Burton ja Nastamuumio ovat kuitenkin tärkeämpi kuin pilkunviilaaminen, sillä tästä kirjasta alkoi aikoinaan läntinen homokirjallisuus.
Aivan kuten Marokossa, pahe on valloillaan vanhoissa kuningaskunnissa: Algerissa, Tunisissa ja Tripolissa ja kaikissa Välimeren etelärannikon kaupungeissa, kun taas se on tuntematon nuubialaisille, berbereille ja muille sisämaassa asuville villimmille heimoille.
Burtonin essee poikarakkaudesta on 60 sivua pitkä, vaikka Tuhannen ja yhden yön tarinoissa on vain neljä tarinaa, joissa ilmenee homoseksuaalisuutta. Burtonin essee on ensimmäinen englanninkielinen avoimesti julkaistu puheenvuoro homoseksuaalisuudesta, jossa Burton tavallaan oikeuttaa homoseksuaalisuuden muuttamalla Tuhannen ja yhden yön tarinoihin kohdistetun arvostelun tutkimukseksi poikarakkauden rikkaasta historiasta.
Burtonin esseen totuudenmukaisuutta voidaan arvostella: jyrkin esitetty arvio on, että se on vain kiinnostava osa viktoriaanista pornografiaa, heijastaen Burtonin omia fantasioita ja halua kärjistää. Tutkija John Lauritsen on kuvannut loppuesseetä kaksiteräiseksi miekaksi: valistuneet voivat lukea sitä voimakkaana, lähteisiin perustuvana miesten välisen rakkauden puolustuksena, kun taas hurskaammat voivat puistella päätään tälle kammottavalle paheelle. Essee tuntuu liikkuvan eri tasoilla ja olevan kirjoitettu useasta vastakkaisesta näkökulmasta. Burton nimeää poikarakkauden yhdeksi rakkauden muodoksi rakkauden oikkujen ihmeelliseltä listalta ja samassa lauseessa kutsuu sitä patologiseksi rakkaudeksi, johon tarvitaan lääkärin ja psykologin apua.
Burton oli oman aikansa ennakkoluulojen täyttämän sovinnaisen maailman kapinallinen. Koste kirjoittaa kirjansa esipuheessa, miten hänen koko kasvatuksensa – tai sen puute – johti melko täydelliseen auktoriteettien kieltämiseen. Kesti pitkään ennen kuin toinen sen ajan kuuluisa piilohomo, saksalainen Nobel-kirjailija Thomas Mann, jalosti eteenpäin Burtonin terävät huomiot. Seuraajia riittää vieläkin runsain mitoin.
Oliko Burton itse homoseksuaali? Kirjoissaan hän suhtautuu hyvin ennakkoluulottomasti seksuaalisiin tapoihin ja on useissa yhteyksissä ylistänyt miesvartalon kauneutta verrattuna naisvartaloon. Hän myös aloittaa esseensä kertomalla yksityiskohtaisista tutkimuksistaan Karachin poikabordelleissa. (Tästä episodista ei tosin ole olemassa muita todisteita kuin Burtonin oma kertomus.) Kun eräs pappi kysyi Burtonilta, oliko hän tappanut ketään, Burton vastasi ”Hyvä herra, voin ylpeänä ilmoittaa rikkoneeni kaikkia kymmentä käskyä.” Toisaalta hän oli naisen kanssa naimisissa ja mitään todisteita hänen homoseksuaalisuudestaan ei ole olemassa.
Kosteen kirja on jäänyt vähälle huomioille, vaikka sitä voi pitää hyvänä ja tarkkana homokirjallisuuden perusteoksena, jossa Burton referoi lähes kaiken siihen asti kirjoitetun homokirjallisuuden ja homoista kirjoitetun. Poikarakkaus on myös arvokas teos homokirjoista- ja kirjallisuudesta kiinnostuneille. Tästä kirjasta kannattaa aloittaa aiheen tutkiminen.