Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Laura Arikan Kuolema Farlaxissa -sarja jatkuu. Edellisessä kirjassa vietettiin juhannusta, nyt pienessä idyllisessä saariyhteisössä valmistaudutaan joulunviettoon. Farlax, suomeksi Vaarlahti, sijaitsee Lounais-Suomen saaristossa. Farlaxin kunta käsittää lukemattomia pieniä saaria ja luotoja, suurimmalla saarella asuu noin kymmenentuhatta ihmistä.
Jouluaatto alkaa surullisesti Farlaxiin palanneelle lähes 80-vuotiaalle Teuvo Grönille. Hän istuu puistossa ja miettii, että viimeiset kuukaudet ovat olleet onnellista aikaa. Hän oli saanut kirjeen Farlaxista ja todennut, että joulu on ihmeiden aikaa. Sellainen hänelle on nyt tapahtunut. Hän tuskin odotti kuitenkaan tällaista ihmettä. Hänet löydetään puistosta, hennon lumiharson alta istumasta ja nojaamasta puuhun. Hän on kuollut.
Uskonsa ja miehensä menettänyt entinen pappi Sofie toimii tutkijana Turun yliopistossa. Joku on tehnyt hänestä plagiointi-ilmoituksen, jota hän suree kotonaan ja odottaa vuoden vaihteessa tapahtuvaa kuulemistilaisuutta. Hän tietää, että syytökset ovat perättömiä, mutta millä todistaa se?
Päästäkseen irti surkeudestaan Sofie on ilmoittautunut mukaan joulunviettoon Långskärin majakkasaarelle. Hän ei ole ollut pitkään aikaan innostunut liikkumaan missään, mutta porukkalottoporukka on vaatinut hänetkin mukaansa. Saarelle pääsee vain yhteysaluksella, jolla heidän noin kymmenpäinen ryhmänsä matkustaa jouluaattona.
Kun kunnanjohtaja Freja on käymässä Sofien luona, hän saa puhelun rikoskomisario Toomas Lehdolta. Lehto ilmoittaa, että Tove Janssonin puistosta on löytynyt ruumis.
”Kuka on kuollut?”, Sofie kysyy.
”Joku vanhempi gubbe. Toomas kysyy, tunnistanko miehen. Sillä on käsiproteesi ja iso, pisaranmuotoinen luomi vasemman silmän alla”, Freja vastaa Sofielle.
Sofie muistaa kuulleensa, että myös 40 vuotta aiemmin on löytynyt miehen ruumis samasta paikasta. Hän haluaa tarkistaa asian, ja pyöräilee kirjastoon tutkimaan vanhoja sanomalehtiä ennen majakalle lähtöään.
Långskärin majakalla tiedossa on hyvää ruokaa ja ohjelmana murhamysteeripeli. Sofie ajattelee pääsevänsä irti ikävistä ajatuksista edes pariksi päiväksi. Häntä kuitenkin askarruttaa puistossa kuolleen tuntemattoman miehen tapaus, ja koska mukana majakkaretkellä on myös rikoskomisario Toomas, jonka kanssa Sofie on aiemminkin ratkaissut rikoksia, hän oikein odottaa pääsevänsä puhumaan tapauksesta Toomaksen kanssa.
Majakkasaarella alkaa kuitenkin tapahtua myös todellisia rikoksia, kun saaren iloinen emäntä Nuppu löytyy kuolleena kappelista. Yhteysalus on lähtenyt, lunta pyryttää, eikä puhelimia löydy mistään. Jokainen saarella oleva epäilee toisiaan.
Laura Arikka on kirjoittanut viihdyttävän dekkarin suljetulle majakkasaarelle, jossa väkeä on vähän, pois ei pääse, eikä edes yhteyksiä ulkomaailmaan ole. Vielä kun yksi mukana olevista poliiseista alkaa synnyttää etuajassa, vaaditaan monenlaisia taitoja ja kekseliäisyyttä ennen kuin saarelta selvitään ihmisten ilmoille.
Saaren miljöö ja majakka on kuvailtu tarkasti, jotta lukija voi eläytyä tarinaan. Välillä keskustelut ovat hieman turhan jaarittelevia, mutta ne eivät kuitenkaan vähennä tarinaan uppoutumista.
