Erik Svetoft: Vit Volvo

Erik Svetoftin painajaismainen, unimaailman logiikasta ammentava Spa oli sen verran onnistunut teos, että miehen uusin sarjakuva oli pakko ottaa lukulistalle. Vit Volvo on yhtälailla kummallinen tapaus, mutta tällä kertaa tarina on aavistuksen juonivetoisempi ja monisäikeisempi.

Kaikki alkaa teollisuusonnettomuudesta tehtaassa. Jo tässä vaiheessa on aivan selvää, että kaikki ei ole kunnossa, sillä tehtaassa valmistetaan jotain aivan omituista ja painajaismaista. Mutta onko räjähdyksessä kyse onnettomuudesta vai sittenkin sabotaasista? Tehtaan yritysjohto yrittää ottaa selvää, mistä on oikein kyse, samalla kun joku harventaa heidän rivejään. Miten rikospaikalla liikkuva valkoinen Volvo liittyy asiaan? Mitä tehtaassa valmistetaan? Entä keitä tehtaan johto oikeastaan edes on?

Kuten Spassa, tässäkään tarinassa ei ole varsinaisia päähenkilöä, mutta muutama hahmo erottuu edukseen. Mieleenjäävin on ehdottomasti nimettömäksi jäävä yritysjohtaja, jonka hymy ei koskaan hyydy, ei edes siinä vaiheessa kun hänet ammutaan. Mitä löytyykään markkinamiehen sisimmästä, kun lääkäri tutkii potilastaan? Ei mitään muuta kuin loputonta pimeyttä. Pitäisikö tarinaa peräti tulkita jonkinlaisena satiirisena kannanottona kapitalismin luonteesta? Tarinassa on houkutus yrittää nähdä jonkinlaista sanomaa, mutta voi olla, että kyse on vain omasta mielikuvituksen puutteestani. Tarina nimittäin nostaa paljon kysymyksiä, joista suurin osa jää vastaamatta, sillä Vit Volvo ei noudata minkäänlaista reaalimaailman logiikkaa. Kaikenlaista kummallista tapahtuu, omituiset vääristyneet oliot hiippailevat tarinan reunamilla, ja lukijana voi jälleen kerran vain antautua virran vietäväksi.

Tarina, joka tarkoituksellisesti jättää lukijat ulapalle, tuskin miellyttää kaikkia, mutta mielestäni Svetoftin kauhuvisioissa on hieman samaa viehätystä kuin Junji Iton sarjakuvissa. Kauhu on ahdistavaa, kun se on selittämätöntä, puhumattakaan tietysti eri tavoin vääristyneistä ihmisruumiista, joita kumpikin käyttää mestarin ottein. Svetoftin sarjakuvissa pidän kuitenkin erityisesti hänen lakonisesta huumoristaan, joka toimii hyvänä vastapainona tarinan synkemmille elementeille.

Vit Volvossa huvittaa erityisesti tollo aamiaiskysymys. Sarjakuvan maailman suuria debatteja on nimittäin se kuinka monta munaa aamiaisella pitäisi syödä; onko oikea määrä kaksi kananmunaa vai sittenkin kolme, jakaa ihmisiä. Ehkä tässäkin voi nähdä satiirisen kannanoton ihmisluonnon puutteista, kiistelemme mielummin pikkuasioista kuin kohtaamme suurempia ongelmia.

Sarjakuvan visuaalinen anti ei myöskään petä, ja Svetoftin tyyli on jopa parantunut Span jälkeen. Piirustusjälki on yksityiskohtaisempaa ja ilmeikkäämpää, ja sinisellä sävytetty sarjakuva näyttää upealta. Vit Volvo miellytti siis ainakin tätä lukijaa. Englanniksi sarjakuva ilmestyy alkuvuodesta 2027, suomenkielisestä käännöksestä ei ole toistaiseksi tietoa.