Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ruusun nimi : Osa 2 jatkaa Milo Manaran sarjakuvasovitusta Umberto Econ samannimisestä klassikkoromaanista siitä, mihin ensimmäinen osa jäi.
Fransiskaanimunkki William Baskerville tutkii luostarissa tapahtunutta murhaa. Kuolleita on pian lisää, kaikilla kaksi kummaa tahraa sormissaan ja värillinen kieli. Kulisseissa eri uskonsuunnat käyvät valtapeliä ja kuolleiden munkkien työssä on oma mysteerinsä. Miten luostarissa liikkunut kaunis nainen liittyy tapahtumaketjuun ja mikä on motivaatio murhille?
Kirjan kääntäminen sarjakuvaksi on varmasti monimutkainen tehtävä, koska rajaamista täytyy väistämättä tehdä paljon. Kun kokonaiset pitkät keskustelut käydään muutamalla puhekuplalla, paljon asioita jää kuvituksen ja tarinan rytmityksen vastuulle. Samalla sarjakuvasta on pakko jättää kokonaan pois monia asioita. Vaikka tarina on ehyt, se olisi ehkä kaivannut hieman lisää sivutilaa.
Ilmaisu on läpi sarjakuvan hyvin tehokasta. Parhaimmillaan Manara on jaotellut sivut pieniin ruutuihin, joissa vaihtuvat vain kulloinkin puhuvan munkin kasvot. Yleensä tällainen tehokeino puuduttaisi lukijan, mutta tässä se tuo hyvin esiin kiivaan keskustelun.
Luostari salaisuuksineen on kiehtova ympäristö ja Manara ottaa lähdemateriaalin hyvin tosissaan. Suuri osa kiehtovuudesta pohjautuu siihen, että Manaran taide on tyrmistyttävän tyylikästä. Vaikka useimpien hahmojen ulkonäkö muistuttaa toisiaan, koska he ovat kaikki munkkeja, heidät silti erottaa hyvin toisistaan.
Ruusun nimi osoittaa, että sarjakuvat voivat olla muutakin kuin supersankaritarinoita ja huumoria. Se on todella kaunis teos, josta ei monia heikkouksia löydy. Sitä voi suositella syvällisempien sarjakuvien ystäville.