Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Torrey Peters seuraa kohuttua ja kehuttua Detransition, Baby -romaaniaan novellikokoelmalla, joka koostuu kolmesta lyhyemmästä novellista ja yhdestä pienoisromaanimittaisesta tarinasta. Tarinoita yhdistää sukupuolen joustava ja kyseenalaistava käsitteleminen. Petersin mukaan kaikki neljä tarinaa kyseenalaistavat koko cis-trans-binäärin, jonka mukaan cis- ja transihmisten välillä olisi selkeä ero olemuksessa ja kokemuksessa. Petersin mielestä näiden tarinoiden avainelementit ovat hyvin universaaleja inhimillisiä kokemuksia siitä, miten ihmiset esittävät itseään ja halusta tulla nähdyksi juuri sillä tavalla kuin itse tahtoo.
Kaksi kokoelman novelleista, ”Tartuta ystäväsi ja rakkaasi” ja ”Naamioituja”, ovat vanhempia ja itse asiassa kaksi Petersin ensimmäistä nettijulkaisua vuodelta 2016. Silloin Petersin ajatuksena oli kirjoittaa ja julkaista itse transtarinoita erilaisissa genreissä. ”Tartuta ystäväsi ja rakkaasi” on post-apokalyptinen tarina ja ”Naamioituja” on kauhua. Detransition, Baby alkoi melodraamana, mutta kasvoi sitten romaanimittaan. Myöhemmin kirjoitettu ”Jahtaaja” on teiniromanssi. Pienoisromaanimittainen ”Kolmio” edustaa pyrkimystä kertoa myyttinen Americana-tarina.
”Kolmio” on suomeksi nimetty vähän vaisusti. Sen alkuperäinen nimi on ”Stag Dance”, ”hirvastanssit”, joka on alunperin myös koko kokoelman nimi. Se kertoo laittomasta talvisavotasta, jossa hakataan metsää luvattomasti ja toivotaan, että homma saadaan valmiiksi ja puut myytyä ennen kuin tarkastajat löytävät paikalle. Tunnelma on jännittynyt ja työn vaarallisuus kiristää tunnelmaa entisestään. Työnjohtaja päättää järjestää hirvastanssit, eli tanssiaiset miesten kesken – naisiahan savotalla ei ole. Kuka tahansa miehistä voi ryhtyä naiseksi kiinnittämällä haaroihinsa ruskean kankaasta leikatun kolmion. Tähän tilaisuuteen tarttuu yksi savotan isoimmista miehenjärkäleistä, jota on vieläpä siunattu tavattoman rumalla naamalla. Miten hänet vastaanotetaan naisena?
Pienoisromaani on vähän pitkänpuoleinen ja tuntui jotenkin vähän junnaavalta, mutta tavoittaa silti kiehtovan tunnelman. Lukija siirtyy vaivatta jonnekin 1900-luvun alkuun, minne tarina ymmärtääkseni sijoittuu. Kaisa Kattelus on selvinnyt aidosta tukkilaistermistöstä ja Petersin luovuudesta hienosti. Metsäsavotta on mainio esimerkki hyvin maskuliinisesta ympäristöstä, jossa kuitenkin on monenlaisia miehiä ja monenlaisia sukupuolen esittämisen tapoja.
Kolmesta lyhyemmästä novellista ”Jahtaaja” oli suosikkini. Kveekarien ylläpitämään sisäoppilaitokseen sijoittuvassa tarinassa poika kehittää suhteen feminiiniseen huonekaveriinsa. Eihän siinä hyvin käy, mutta tavoilla, jotka ovat mielenkiintoisia. ”Tartuta ystäväsi ja rakkaasi” on tarina dystooppisesta tulevaisuudesta, jossa kenenkään elimistö ei tuota sukupuolihormoneita, eli käytännössä jokaisen on aktiivisesti valittava oma sukupuolensa ja otettava hormoneita sen mukaisesti. ”Naamioitujan” päähenkilö taas puntaroi, haluaako elää feminisointifantasioissaan vai ryhtyä transitioprosessiin.
Kokoelman tekstit eivät ole aina aivan täysosumia, mutta kokonaisuutena Soidintanssit on kiinnostava, kokeileva ja herättää mielenkiintoisia kysymyksiä etenkin jos ei ole sukupuolen joustavuutta niin ajatellut tai sukupuolinormeja kyseenalaistanut.
