Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Edellinen Maria Kallio -sarjan romaani Pimeän risteys loppui dramaattisesti. En nyt kiusallanikaan avaa ihan kokonaan, mistä siinä oli kysymys, mutta tapahtumat koskivat Marian miestä Anttia, tuota kärsivällistä kotihenkeä, joka oli aina valmiina kokkaamaan ja leipomaan ja lämmittämään saunaa poliisin tehtävissä kiirehtivälle puolisolleen. Mutta nyt Anttia ei näy. Mitä hänelle on tapahtunut? Leena Lehtolainen kertoo siitä vähitellen, mikä onkin yksi tämän teoksen onnistuneita rakenneratkaisuja.
Pimeän risteyksessä Maria työskenteli lasten ja nuorten tekemien ja heihin kohdistuneisiin rikoksiin liittyvien tapausten parissa, mutta määrärahojen loputtua hänet on siirretty ikkunattomaan kellarihuoneeseen tutkimaan vanhoja rikoksia aivan kuin osasto Q:n Carl Mørck konsanaan. Mutta Maria ei olisi Maria, jollei hän löytäisi näistäkin tapauksista jotain mielenkiintoista ja lähemmän selvittämisen arvoista. Kyseessä on siivooja Mirva Karjalaisen kuolema, jota oli aikanaan ollut tutkimassa Marian arkkivihollinen jo toisessa polvessa eli Jenna Ström ja joka oli kuitattu onnettomuudeksi. Sitä Maria ei pysty täysin uskomaan etenkään puhutettuaan Mirvan lapsia, ja kun pian tapahtuu toinen lähes identtinen kuolemantapaus, vaativat ne selvästikin lähempää tutkimusta.
Jollain tavalla tämä uusin Maria Kallio -romaani oli minusta huomattavasti mielenkiintoisempi ja paremmin kirjoitettu kuin edellinen. Sivuja oli melko runsaasti, mutta kerronta kulki letkeästi ja jännitys pysyi yllä. Kun nyt ajatellaan, että Leena Lehtolainen on harjoittanut kirjailijan ammattia jo peräti 50 vuotta, aloittihan hän hyvin nuorena, niin eipähän tuo taito mikään ihme ole.
Itse rikosten selvittely sujui mallikkaasti ja lopputulos oli jos ei nyt järkyttävän yllättävä niin nokkela kuitenkin. Työtoverit Espoon poliisilaitoksella olivat kuin vanhoja tuttuja, niin sympaattinen Pekka Koivu kuin tuo inha Jenna Ström; erityisen huomion mielestäni ansaitsee kuitenkin Marian eläkkeelle siirtynyt pomo Jyrki Taskinen, jonka hahmo sai aivan uusia piirteitä ja uutta syvyyttä.
En siis ole aina ollut aivan varauksettoman ihastunut Lehtolaisen kirjoihin, esimerkiksi Hilja Ilveskero -sarja oli minusta peräti tylsä, mutta tämä uusi Lähtölaukaus -romaani vei kovastikin mukanaan ja sai minut toivomaan jatkoa.
