Mikko-Olavi Seppälä ja Riitta Seppälä: Aale Tynni : hymyily, kyynel, laulu

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

”Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet, / vaan sinulta, lapseni tahdon, että kaarisillan teet.”

Kaarisilta on Aale Tynnin (1913-1997) laajan tuotannon tunnetuin runo, kirjoitettu vuonna 1948. Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelmasarjan 30-vuotisessa historiassa se olikin ylivoimaisesti suosituin runo, vaikka kirjailija itse katsoi, että se oli ymmärretty väärin uskonnolliseksi, jollaisena hän ei sitä pitänyt.

Aale Tynnin juhlavuoden kunniaksi hänen tyttärensä Riitta Seppälä ja tyttärenpoikansa Mikko-Olavi Seppälä ovat julkaisseet kattavan ja yksityiskohtaisen elämäkerran. ”Riitta on muistellut ja Mikko-Olavi tutkinut”, kerrotaan teoksen esipuheessa, ja hyvin tämä yhteistyö onkin sujunut.

Kirja noudattaa perinteistä elämä ja teokset -muotoa, mutta ei ole vähääkään kuivan akateeminen. Aale Tynnin elämänkaari inkeriläispakolaisesta arvostetuksi akateemikoksi avautuu lukijan eteen vivahteikkaana ja mielenkiintoisena. Jos kirja olisi jonkun muun kirjoittama, voisi melkein pelätä, että se loukkaa Tynnin omaisten tunteita, niin yksityiskohtaisesti siinä on kuvattu muun muassa runoilijan tuskainen avioeroprosessi ensimmäisestä miehestään Kauko Pirisestä vaikean avioliiton jälkeen, kun Aale Tynni oli löytänyt elämänsä rakkauden, kansanrunouden tutkijan Martti Haavion eli runoilija P. Mustapään.

Aale Tynni oli lyyrikonuransa ohella erittäin merkittävä suomentaja, mille kirjassa annetaan syystäkin paljon painoarvoa. Sekä omassa runoudessaan että käännöksissään rytmi oli hänelle erityisen tärkeää; hän olikin ”sidotun mitan mestari, jota mitta ei sitonut ja joka hallitsi myös vapaamitan.”

Mikko-Olavi ja Riitta Seppälän Tynni -elämäkerta tekee oikeutta merkittävälle runoilijalle. Se on taitavasti kirjoitettu ja laajudestaan huolimatta sujuvaa luettavaa. Kiinnostanee siis sekä kirjallisuuden että elämäkertojen ystäviä.

Kommentti

  1. Minun kokoelmaani ei tuo teos mahdu, mutta olen tyytyväinen siihen, että se on saanut Pehr Evind Svinhufvudin muistosäätiön palkinnon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *