Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lucien “Lucy” Minor jättää kotikylän tomut taakseen saatuaan paikan kaukaisen linnan hovimestarin apulaisena. Mutta tästä palveluspaikasta on pukudraamojen loisto kaukana: hovimestari Oldercloughin lisäksi talonväkeen kuuluu vain surkea keittäjä Agnes sekä hulluuden rajan molemmin puolin tasapainoileva vaimonsa hylkäämä paroni von Aux. Linnan ympäristön köyhästä kylästä löytyy omituista sotaa käyviä sotilaita sekä varkaita, jotka ryöstävät Lucyn jo tulomatkalla junassa (ja joista hän kuitenkin saa hyviä ystäviä). Ja tietenkin kaunis, suloinen Klara!
Patrick deWittin Alihovimestari Minor on outo kirja. Loppuun asti mietin, mikä mahtaa olla koko tarinan tarkoitus. Onko se vain viisto satu vai jokin laajempikin moraliteetti tai vertauskuva. Henkilöhahmot ovat suoraviivaisia karikatyyrejä, samoin jossain määrin järkevässä järjestyksessä vastaan tulevat juonenkäänteet. Mutta vaikka tietty motiivien hämäryys kirjaa vaivaakin, lukee sitä vaivattomasti ja vauhdikkaasti eteenpäin. Ei tämä niin vakavaksi kirjaksi ole takuulla tarkoitettukaan, että kaikissa vaiheissa pitäisi olla niin kovin johdonmukainen, realismista puhumattakaan.
Parhaimmillaan deWitt on dialogissa, jonka lakoninen huumori puri ainakin minuun. Suomentaja Tero Valkonen käyttää rikasta kieltä ja onnistuneita lauserakenteita. Hahmojen filosofis-semanttiset keskustelut tuovat jotenkin mieleen Mikko Rimmisen.
Aiemmin olen kehunut deWittin Puhdistautumista ja etenkin Sistersin veljeksiä. Alihovimestari Minor on lähempänä jälkimmäisen otetta, vaikkei aivan edeltäjiensä tasolle nouse. Joka tapauksessa kirja on kyllä lukemisen arvoinen. Suositus!
