Antti Tuuri: Alkemistit – Maallinen rakkaus

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Vuorikapteeni August Nordenskiöld on käytännössä jättänyt virkansa ja hankkinut velaksi kaksi taloa Uudestakaupungista. Näistä toiseen hän on asuttanut perheensä, jolla nirppanokkaisen Anna Charlotta -vaimon johdolla on vaikeuksia sopeutua elämään pikkukaupungissa kaukana sivistyneestä Tukholmasta. Toisesta talosta tulisi Vuorikapteenin laboratorio. Apurinsa maanmittari Carl Fredrik Bergklintin kanssa he ratkaisisivat Viisasten kiven arvoituksen ja synnyttäisivät kultaa – kunhan velkojat vain jättäisivät miehet rauhaan.

1780-luvulle sijoittuva Antti Tuurin Alkemistit-romaaniparin avausosa Maallinen rakkaus on kahden asiaansa ja toisiinsa uskovan miehen selviytymistarina. Kertojana toimivalle nuorelle Bergklintille olisi tiedossa varma elinkeino Uudellamaalla, sillä käynnissä oleva isojako pitäisi pätevän ja oikeamielisen maanmittarin leivän syrjässä vielä vuosikaudet. Usko Vuorikapteenin menetelmään ja Emanuel Swedenborgin filosofiaan ja teologiaan Uudesta ihmisestä vetää Bergklintin kuitenkin mukaan vaikeuksien tielle. Asioita ei helpota myöskään rakastuminen suloiseen Katariinaan, kauppiaantyttäreen, jota isä on ajatellut aivan toisenlaisten miesten heilasteltavaksi.

Alkemistit – Maallinen rakkaus on ihan kiinnostava historiallinen romaani, jota kuitenkin häiritsee tietty toisteisuus ja paikallaan polkeminen. Henkilöhahmoista erityisesti tuulella käyvä Anna Charlotta Nordenskiöld on suorastaan raivostuttava, eikä edestakaisin tempoileva Vuorikapteenikaan paljon parempi ole. Sen sijaan päähenkilö Bergklint on hyvin piirretty, monimutkaisempi persoona. Bergklintin sisällä käyvät jaakobinpainiaan toisaalta usko swedenborgilaisuuteen ja sitä kautta tulevat moraali- ja toimintaperiaatteet, ja toisaalta mieletön rakastuminen ihanaan Katariinaan. Kun toiveet toisaalta kullanteon ja toisaalta maallisen rakkauden kanssa vähitellen karisevat mahdottomuuteensa, saa kirja loppua kohti viimein kunnolla kerronnan draamastakin kiinni.

Vuorikapteenin ja Carl Fredrik Bergklintin tarina jatkuu teoksessa Alkemistit II – Taivaalliset häät (Otava 2014). Siinä miehet pääsevät kuninkaan suosioon ja jatkavat alkemiaprojektiaan salassa Tukholman liepeillä Drottningholmissa. Ei se kullanteko paremmissa fasiliteeteissakaan sen helpompaa ole. Bergklint on yhä kiinnostuneempi henkisistä asioista, mutta Vuorikapteeni tuntuu hukkaavan kullanteossa tarvittavia miehuusvoimiaan piikojen hameisiin. Kirja on ykkösosaa oleellisesti raskassoutuisempi, eikä siinä oikein tunnu tapahtuvan mitään.

En itse lämmennyt Taivaallisille häille lainkaan, kirja oli vähällä jäädä kesken. Loppua kohti sekin hieman paranee, mutta vain hieman. Mutta ykkösosa Maallinen rakkaus on kyllä ihan lukemisen arvoinen, jos historiallinen proosa kiinnostaaa.

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *