Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Alkulukujen yksinäisyys on omituinen, elokuvamainen, hyvin kirjoitettu ja kiehtova teos. Toisella päähenkilöllä on jo ensimmäisessä luvussa sananmukaisesti kakka housussa, mutta se ei ole ollenkaan hänen suurin ongelmansa. Lähellä voi olla kaukana ja päinvastoin. Sen Alice ja Mattia oppivat tietämään hyvin sekä henkisesti että fyysisesti.
Alice ja Mattia ovat erilaisia muille, toisilleen sekä usein itselleenkin. Mattia on sitä käytökseltään ja mieltymyksiltään, Alice enemmän pinnan alla. Lapsuuden karmea tapahtuma seuraa kumpaakin läpi elämän. Heidän suhteensa on välillä kuin epätodellinen, jossa hiljaisuus ja poissaolo kuuluvat asiaan.
”Heidän välissään oli kaksi riviä tiiliskiviä, muutama sentti laastia ja yhdeksän vuotta hiljaisuutta.”
Mattia pitää luvuista ja kaavoista ajatellen välillä huoneessa liikkumisen numerologiikkana tai muodostaen lautasella olevan aterian geometriseksi kuvioksi. Hän tietää alkulukujen olevan yhtä aikaa lähellä ja kaukana toisistaan – sama tuntuu pätevän ihmissuhteissa. Tutkijakollega Alberto muodostaa ”tavallisuudessaan” herkullisen kontrastin Mattiaan.
Kirjan aikaväli on pitkä, mutta siirtyminen on jouhevaa. Giordano osaa kuvata loistavasti tilanteen, jossa tapahtuu ulkoisesti hyvin vähän, mutta silti merkitys voi olla päähenkilöille todella suurta ja ratkaisevaa.
”Valinnat tehdään muutamassa sekunnissa, mutta niiden seurauksista maksetaan koko loppuelämä.”
Kihelmöivä ja jännittynyt ilmapiiri on yksi kantava tekijä, joka pitää lukijaa otteessaan viimeiselle sivulle asti. Vaikuttava esikoisteos.
