Maj-Lis Pitkänen: Antaa salaman tulla, minä odotan : Kalervo Palsan kirjeitä

Kansi: Maj-Lis Pitkänen: Antaa salaman tulla, minä odotan : Kalervo Palsan kirjeitä

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

”Ihmiset ei kestä kattoa minun töitäni, net näkevät niissä ittensä.”

Kittilän kohutaiteilijan Ostrobotnialla esillä olleita töitä piiloteltiin vuonna 1974, kun presidentti Urho Kekkonen oli tulossa näyttelyyn. Maj-Lis Pitkäsen toimittamassa kirjassa vuorottelevat Kalervon Palsan kirjeet ja raju, värikylläinen taide.

Kalervo ”Kalle” Palsan, Porno-Kalleksikin nimetyn, tauluissa pääteemoiksi nousevat seksuaalisuus, kuolema ja olemisen ankeus kaikissa vivahteissaan. Taiteensa polttoaineeksi hänellä oli omassa elämässään angstia ja ristiriitoja, mistä ammentaa. Lapsuudenkotina oli viheliäinen, ränsistynyt mökki Kittilän huonomaineisella ”Narikan” alueella. Kalervon vanhemmat, Huugo ja Hilda, majoittivat kulkumiehiä ja harjoittivat elinkeinokseen viinaksien välitystoimintaa. Trokasivat siis. Mökin viereen rakennettiin jäterimoista majapaikaksi vaja, johon Kalle myöhemmin muutti asumaan. Piskuisesta majasta tuli hänen ateljeensa, komeasti Getsemaneksi mainittu.

Maj-Lis Pitkäsestä tulee Kalervon luotettu ystävä, jolle hän kirjoittaa ajatuksiaan taiteesta ja elämän ristiriitaisuuksista. Juuri näihin kirjeisiin kirja perustuu. Pitkänen auttaa monissa käytännön asioissa ja järjestää näyttelyä Helsinkiin. Tukea tarvitaan silloinkin, kun Kalle pyrkii Ateneumiin ja pääkaupungin hälinä on hänelle miltei liikaa. Kirjeistä käy ilmi, miten elintärkeää ystävyys Kallelle on; hänellä on joku, joka kuulee hänen masennuksensa, kuolemanviehätyksensä ja ymmärtää hänen taiteellisuuttaan. Arki pienessä mökissä on alkeellista ja alkoholinhuuruista. Palsa päätyy usein pohtimaan elämän tarkoituksettomuutta. Hän kirjoittaa kirjeissään usein itsemurhan mahdollisuudesta, mutta menehtyy mökissään keuhkokuumeeseen kolmekymppisenä.

Kirjan kannen maalaus kiteyttää hyvin sitä kuvaa, joka minulle Kalervo Palsasta lukemani perusteella syntyi. Ulkopuolisuus käy kylmänä puhurina päälle ja vetää liikkumattomaksi. Kuolemalleko hän jäykästi ojentaa kättään, vaikka kaikki muu hänessä on paikalleen jähmettynyttä – jopa tietävä katsekin? Ikkunan takana ihmiset ovat liian kaukana, omassa elämässään kiinni. Suosittelen kirjaa vaikuttavana taiteilijakuvauksena, Palsan taiteesta en uskaltaudu paljoa sanomaan. Se saa tosin pohtimaan, mikä on taiteen tehtävä. Kodinsisustajan mieleen, sävy sävyyn sohvan kanssa, Kalervo Palsan taulut tuskin ovat. Ja sille, ken ymmärtää taitelijan totuutta, maalaukset avautuvat väkevinä.

Marja-Liisa

Intohimoinen lukija, jolle kirjat ovat elämänmittainen haaste ja ruostumaton rakkaus. Koko kirjo käytössä, runoista dekkareihin ja kaunosta tietokirjallisuuteen. Luettujen pinoa on listattu myös Tuhansia sivuja -blogiin. Kaikki vinkit »

Kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *