Emelillä on taskussaan jotain salaperäistä, ja Kaari uteliaana varastaa sen. Aarre on tavallinen pieni kivi, ei mitään sen ihmeellisempää. Emelille kivi on kuitenkin tärkeä ja hän suree kadonnutta kiveään kovasti, jolloin syyllisyys alkaa painaa Kaaria.
Anteeksi käsittelee lapsen näkökulmasta väärin tekemistä, syyllisyyden tunnustamista ja anteeksi pyytämistä. Taustalla on kuitenkin isompia asioita. Kirjan innoituksena on ollut isomman mittakaavan väärintekeminen ja sovinnon hakeminen. Jälkisanoissa viitataan niin Desmond Tutun johtamaan Etelä-Afrikan totuus- ja sovintokomissioon ja Suomessa vielä keskeneräiseen saamelaisten totuus- ja sovintokomissioon.
Monia vähemmistöjä on kohdeltu väärin, mutta lähelle katsominen on vaikeaa. Suomessa ei ole kovin laajalti vielä puhuttu saamelaisten laajamittaisesta kaltoinkohtelusta. Siksi tämä kirja, joka käsittelee väärintekemistä ja anteeksi pyytämistä nimenomaan väärintekijän näkökulmasta. Kirjan lapsentasoinen tarinakin kytkeytyy saamelaisuuteen.
Anteeksi-kirjassa kuvitus ja teksti ovat hyvässä tasapainossa. Sanna Pelliccioni on taikonut taas jotain kaunista: kuvitus on herkkää ja sopivasti lapsekasta. Se sopii tähän arvokkaaseen tarinaan hienosti. Anteeksi on kolmas Pelliccionin ja Eppu Nuotion yhteistyössä tekemä kuvakirja: aikaisemmin he ovat tehneet sotalapsista kertovan Lappukaulatyttö-kirjan ja Baltian ketjusta kertovan Sinä päivänä -kirjan. Ne otan tämän myötä ehdottomasti lukulistalleni.








