Ron Geaves: Aspects of Islam

Aspects of Islam

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Ron Geavesin Aspects of Islam on vähän akateemisempi perusteos erilaisista islamilaisista koulukunnista ja niiden historiasta.

Kirjan tarkoitus on osoittaa, miten monipuolinen islam on nykyään, mutta ilman että vaietaan uskontoon liittyvistä vaikeista kysymyksistä. Tässä siis käsitellään kaikkia islamin kiistanalaisia teemoja, kuten jihadia, sharia-lakia ja naisten oikeuksia.

Minulle tässä kirjassa ei ollut kovin paljon uutta, kun olen muutenkin lukenut nyt paljon islamista, mutta oli tässä muutama mielenkiintoinen oivallus koskien islamismia.

Siinä, missä moni islamia käsittelevä kirja joko yrittää nöyristellä ja todistaa, että islam on rauhan uskonto tai jotenkin selittää, että islamistit ovat väärässä, niin tässä kirjassa pohditaan, mitkä elementit islamista luovat edellytykset jihadismille. Kirjailija haukkuu muita islam-tutkijoita, jotka yrittävät vähätellä islamin ikävimpiä puolia.

Kuitenkin Geaves on sen verran suoraselkäinen kirjailija, että hän ei lähde yleistämään islamia tai kiihottamaan kansanryhmää vastaan. Kirjailijan pointti onkin juuri, että uskonnot toimivat eri vaikuttimilla kuin ideologiat, joten ei voida sanoa, että islamilla olisi jokin ydinolemus, jota voitaisiin yleistää.

Tässä siis korostetaan niin vanhoillisia äärifundamentalisteja kuin edistysmielisiä muslimifeministejä sekä kerrotaan, minkälaiset yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikuttimet kautta historian ovat muovanneet eri muslimimaiden islamtulkintoja.

Fundamentalismia ja islamismia käsittelevät kohdat olivat minulle ne mielenkiintoisemmat. Erityisesti niitä käsittelevä ydinteesi, joka oli ”Manifest success”, jonka suomentaisin ”menestyksen julistukseksi”.

Kirjailijan mukaan islam muotoutui alun perin kuten kaikki muutkin uskonnot, eli luvaten suuria kannattajilleen, mutta siinä missä juutalaiset ja kristityt joutuivat melkein heti vainon kohteeksi sadoiksi ja tuhansiksi vuosiksi ennen kuin pääsivät niskan päälle, niin islam päihitti jo profeetan elinaikana kaikki viholliset ja laajentui hirmuista vauhtia pitkin Lähi-Itää, Pohjois-Arfikkaa ja Keski-Aasiaa. Tämä jatkuva vallan ja territorion menestyksekäs kasvattaminen loi muslimeihin uskon, että Jumala oikeasti suojeli heitä.

Mutta tietenkään mikään imperiumi ei kestä ikuisesti ja nyt maailman muslimit elävät sodan ja köyhyyden keskellä. Tämä ristiriita historiallisen voittokulun ja nykyisen taantumuksen välillä on luonut hirvittävän teologisen ristiriidan, joka on saanut fundamentalistimuslimit uskomaan, että Jumala on hylännyt heidät, koska he ovat unohtaneet profeetan opit.

Järkeily, jos sitä siksi voi kutsua, menee niin, että tehdäkseen Lähi-Idän jälleen suureksi on palattava islamin alkuaikoihin, unohdettava tuhansia vuosia sitten omaksuttu kreikkalainen filosofia ja intialainen mystisismi. Nämä teokraattisen suuruuden haaveilijat muodostavat islamistit ja jihadistit, jotka piinaavat meitä.

Kirjailijan mukaan tämä menestyksen julistus kuitenkin pätee vain perinteisiin sunnilaisiin, jotka muodostivat islamilaisen imperiumin. Shiialaiset ovat vasta 1900-luvulla onnistuneet menestymään Iranissa, joten heille muodostui samanlainen nöyristelevä ”häviön” teologia kuin kristityillä ja juutalaisilla. Tämä nöyrä asenne selittääkin, miksi shiialaisia terroristeja on niin vähän verrattuna sunneihin.

Samalla tässä kirjassa analysoidaan islamin pirstaloitumista melkein heti Muhammadin kuoleman jälkeen. Sen lisäksi, että profeetan kuoleman jälkeen muslimit jakautuivat shiioihin ja sunneihin, myöskin ensimmäinen fundamentalistinen koulukunta syntyi. Tätä ensimmäistä fundamentalistista koulukuntaa kutsuttiin khajireiksi. Nämä eivät pitäneet sunnien ja shiiojen politikoinnista Muhammadin kuoleman jälkeen, vaan halusivat elää yhä äärimmäisen puritaanista beduiinielämää.

Näistä khajireista sitten syntyi oma ryhmittymä, joka ahdisteli armeijoillaan kumpaakin muista muslimiryhmistä. Kirjailijan mukaan khajirien ideoista syntyi sitten nykyiset fundamentalistiset islamilaiset tulkinnat, kuten wahhabismi ja salafismi.

Tämä on mielestäni paras kirja kertomaan ytimekkäästi ja selkeäsanaisesti islamin erilaisista koulukunnista, tulkinnoista ja sen poliittisista ulottuvuuksista. Harmi, että kirjaa ei ole suomennettu, koska se avaisi vähän perusteellisemman kuvan uskonnosta, josta moni teeskentelee tietävänsä kaiken.

2 kommenttia

  1. ”islam päihitti jo profeetan elinaikana kaikki viholliset ja laajentui hirmuista vauhtia”
    – Mikään kirja, joka olettaa mielikuvitushenkilö Muhammedin historialliseksi hahmoksi ei enää pärjää keskustelussa. Ilmari Hiidenlehto on kirjassa ”Profeetta Muhammedin haamu” suomen kielellä esitellyt modernia tutkimusta, joka osoittaa, miten muslimien oma historiankirjoitus perustuu vain beduiinien nuotiotarinoille. Suosittelen lämpimästi!

  2. Ron Geavesin kirja vaikuttaa arvostelun perusteella tutustumisen arvoiselta. ”Manifest success” pitäisi ehkä sijoittaa siihen historialliseen yhteyteen, että islam syntyi kalifaatin valtioideologiaksi ja pitkälti ylhäältä päin toisin kuin kristinusko. Ayaan Hirsi Alin kirja ”Harhaoppinen” sisältää myös hyvän analyysin islamin ja jihadismin suhteista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *