Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
The Compass Rose on Ursula K. Le Guinin novellikokoelma, jossa on runsas kattaus luettavaa: kirjassa on kaikkiaan 20 novellia, jotka ovat ilmestyneet pääasiassa erilaisissa lehdissä 1970-luvun lopulla.
Kokoelma on varsin sekalainen valikoima. Tuttuja hainilaisia maailmoja ei kartoiteta, vaan sen sijaan tarjolla on hyvinkin erikoisia näkökulmia. Parikin mielenkiintoista totalitaristista maailmaa, omituista avaruushuumoria, pienimuotoista ihmiselämän lähitarkastelua ilman minkäänlaisia spefielementtejä… Le Guin on taitava vanhojen naisten ja pienen, mutta onnellisen elämän kuvaaja, molemmista löytyy hyviä esimerkkejä tästäkin kokoelmasta. Kirjassa on myös kuvaus hyvin omaperäisestä matkasta Etelänavalle.
The Compass Rose on vähemmän tunnettu kuin joitain vuosia aikaisemmin ilmestynyt Pimeälipas ja muita kertomuksia, eikä syyttä – Pimeälipas on kyllä tasalaatuisempi kokoelma novelleja. Mutta ei tämäkään hullumpi paketti ole ja sisältää muutaman oikein oivallisen novellin, joiden vuoksi ainakin Le Guinin tuotannon ystävien kannattaa tämä kokoelma käsiinsä metsästää.
Mikko, 11.6.2025:
Olen lukenut tämän Ursula K. Le Guinin erinäisissä lehdissä 1970-luvulla ilmestyneitä novelleja kokoavan kokoelman englanniksi kymmenkunta vuotta sitten, mutta Titia Schuurmanin tuore suomennos oli kelpo syy tarttua kokoelmaan uudestaan. Kokoelma on nimensä mukaisesti jaettu ilmansuuntien mukaisiin osioihin, joita täydentävät myös nadiiri ja zeniitti. 20 novellin joukkoon mahtuu monenlaista kekseliästä ja oivaltavaa. Tarinoissa on silkkaa scifiä, fantastisia elementtejä ja myös realistisempaa kerrontaa.
Le Guin kun on asialla, monissa novelleissa on yhteiskunnallisia näkökulmia. Niissä painottuu naisnäkökulma ja lempeä ymmärrys. Feministisen ilkikurisuuden huipennus on kokoelman päätösnovelli ”Sur”, joka kuvaa vaihtoehtoisen naparetken. Tarina on huvittava ja hauskuudessaan viisas. ”Gwilanin harppu” on kaunis kuvaus vanhenemisesta ja asioista luopumisesta. ”Toisin silmin” kuvaa hienosti ihmisten siirtokuntaa uudella planeetalla ja sopeutumista uuteen maailmaan.
Suomennos on laatutyötä. Paikoittain Schuurman on saanut pähkäillä enemmän. ”Halun harhapolut”-novellin sovittaminen suomeksi lienee ollut sieltä työläimmästä päästä, mutta oivallisesti Schuurman on siitäkin selvinnyt. Le Guin ei ole kaikista helpoin kirjailija, joten on ilo, että hänen teksteihinsä tarttuu kokenut, taitava suomentaja.
