Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Erakko-romaani on kahminut paljon palkintoja: se on ilmestyessään valittu kotimaansa Tanskan parhaaksi esikoisromaaniksi ja parhaaksi rikosromaaniksi, ja päälle päätteeksi sille myönnettiin vuonna 2015 Lasiavain-palkinto parhaasta pohjoismaisesta rikosromaanista. Tämä antaa ymmärtää, että lukijan käsissä on nyt jotain aivan erityistä. Osittain odotukset täyttyivät, osittain eivät.
”Päähenkilö on kaukana tavanomaisesta”, takakansi kertoo. Tästä en nyt ollut aivan samaa mieltä: kirjan nimeä myöten erakkomaisessa lumumbaa ja olutta hörppivässä etsivässä, olkoon sitten ammatti- tai amatöörisellainen, on jotain melkein kyllästyttävällä tavalla tuttua. Mutta Erhardin ulkoinen ilmiasu olikin virkistävä: hän on aikoja sitten Tanskasta Fuerteventuralle paennut seitsemänkymppinen taksisuhari, joka elää röttelössä vuohiensa Ohukaisen ja Paksukaisen kanssa. Nykyaikainen teknologia on hänelle täysin vierasta. Mutta sitten käy kainosti melkein rivien välistä ilmi, miksi Erhard elää köyhyydessä ja miksi ventovieraan poikavauvan kohtalo koskettaa häntä niin paljon.
Juonen tapahtumat kulkevat enimmäkseen jouheasti ja jännittävästikin, mitä nyt minua vähän välillä pitkästytti, mutta kokonaisuus, tummasävyinen ja jotenkin surumielinen kerronta oli mainiota. Ja olihan mukaan saatu vähän huumoriakin, kun Erhard auttamattomasti sähläsi digikameroiden, tietokoneiden ja kännyköiden kanssa.
Lukukokemuksena Erakko vaatii jonkin verran keskittymistä, mikään puolihuolimattomasti ahmaistava dekkari se ei ole, mutta palkitsee kuitenkin lukijansa ja on varmastikin Lasiavaimensa ansainnut.
